perjantai 17. marraskuuta 2017

TILT


Kasautuneen väsymyksen määrälle ei oikein ole sanoja. Olen monesti kuluneen vuoden aikana ajatellut, että väsymystä ei oikeastaan kannata edes miettiä. Mennään vain eteenpäin päivästä toiseen. Elämäntilanne on nyt tämä ja tästä on vain rämmittävä läpi ja rukoiltava, että selviää kaikesta voittajana. Tämä viikko on silti osoittanut, että minäkin olen armottomasti TILT ja ERROR  ja LOPUSSA. Kolmen lapsen äitinä oleminen käy voimilleni. Yöt ovat olleet todella pitkään levottomia ja täynnä repivää heräilyä. Huomaan jo itkeväni väsymystä. Itku helpottaa. Keitän kahvit ja jaksan taas hetken eteenpäin. Meillä on juuri nyt talossa se pahin yhdistelmä. Perheen eskarilainen on välillä todella väsynyt ja Pikku Herra elää pahinta uhmaansa, joten he ottavat päivän aikana kipinää toisistaan. Vauva taas tekee hampaita ja kääntyilee unissaan. Pahimmillaan lapset ovat vuorotellen yöllä hereillä ja vauva päättää aloittaa päivänsä aamulla kello 6.00. Päivällä esikoisen aikataulu ja Pikku Herran päiväuniaika menevät huonoimmalla tavalla ristiin ja rastiin.

Kuinka monta tuntia pienten lasten äidit nukkuvat viikossa? Iltarutiinien jälkeen ehtii tuskin edes pesemään hiuksensa (tai siis ei ehdi). Ruokailut jäävät usein yhteen iltaruokaan ja muuten keitetään kahvia. En yhtään ihmettele, ettei flunssa parane kahdessa viikossa. Ei ole aikaa edes sairastaa. Välillä olen, niin väsynyt, että pelkää jääväni auton alle postia hakiessani. Huomiokykyni alkaa olla olematon. Muistista en edes viitsi sanoa mitään. Ihanaa olisi päästä nukkumaan, mutta mieluusti vaihtaisin unet myös Sunrise Avenuen keikkalippuihin. Haluaisin vain tuntea hetken eläväni ja päästää irti näistä väsymyksen aiheuttamista ajatuksista. Ei, kyllä minä sittenkin nukkuisin. Ja parisuhde. Huokaisu. Anteeksi kulta. Tämä elämänvaihe kysyy hermoja, päättäväisyyttä ja armoa.


Millä keinoilla tässä elämäntilanteessa jaksaa? Sytytän kynttilät ja laitan musiikkia soimaan aamuisin, koristan keittiönpöydän varvuilla, leivon kakun, vaihdan järjestystä kodissamme yksi huonekalu kerrallaan, siivoan kahvinkeittimen, katson yöllä teemalta dekkareita tai kirjoitan blogiin postauksen. Minulla moni asia lähtee tekemisen kautta. Mieleni pysyy paremmassa kunnossa, kun saan asioita eteenpäin. Tunnen tyytyväisyyttä, että vielä pystyn ja kykenen kaikesta huolimatta toimimaan. Teen suunnitelmia. Seuraavaksi haluan laittaa jouluvaloja ja tehdä porstuan rappusille kivan asetelman luonnonkasveista. Miettiä yhdessä lasten kanssa lintujen talviruokintaa. Jaksaa, jaksaa, vaikka ei jaksaisikaan. Koska elämä ei tähän väsymykseen lopu. Huominen tulee. Aamuisin on aina vaikeinta. Ensimmäisen kahvikupillisen jälkeen tulee fiilis, että kyllä tämä tästä taas lähtee sujumaan. Toinen notkahdus tulee vasta illansuussa päivän pimetessä. Nostaessa vauvan syliini, puhaltaessani Pikku Herran pipin paremmaksi tai etsiessäni esikoiselleni kenkälaatikkoa marsun kodiksi tunnen silti vain kiitollisuutta. Entäs se parisuhde? Yritetään rakas panostaa hääpäivään joulukuussa! Muisku.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Puuttuva palanen


Välillä minusta tuntuu, että olen kuin suoraan Passengerin biisistä. Pienoisesti turhauttavaa, mutta minkäs teet. Pysähtyminen on aina ollut minulle vaikeaa. Pysähtyminen hetkeen. Läsnäolo. Suurin määräävä piirre minussa tuntuu olevan levottomuus. Se on piirre, joka on ollut  minussa aina. Olen aina jossakin muualla. Keskitän ajatukseni usein menneeseen tai tulevaan. Ohjelmoituasi itsesi katsomaan tiettyyn suuntaan, siitä on vaikea oppia ulos. Olen pitänyt itseäni todella syvällisenä tyyppinä ja se varmasti pitää paikkaansa kyllä osittain. Isojen juttujen kohdalla en kuitenkaan anna itselleni lupaa mennä kovinkaan syvälle. Tajusin asian oikeastaan vasta kuukausi sitten. Menin yhteen isoon tilanteeseen melkoisen valmistautumattomasti. Syy oli yksinkertaisesti. Paketti oli liian iso purtavaksi. Oli  helpompi pilkkoa juttu osiin ja heittää osat pikku lokeroihin ja sitten mennä sen yhden lokeron mukaan ja unohtaa muut. Jälkeenpäin olen ollut iloinen, että uskalsin, vaikka tilanne ja tapaaminen vei minulta paljon voimia. Loppujen lopuksi minulla oli vain voitettavaa.

Suurin pakan sekoittaja on oman perheen perustaminen. Kolmen lapsen äitinä löytää itsensä täysin uudesta ja erilaisesta roolista. Tähän elämänvaiheeseen ei voi juuri valmistautua. Kukaan ei tiedä etukäteen millainen äiti tulee olemaan. Matkaan kuuluu rankkaa itsekritiikkiä ja iso kasa epäonnistumisia. Lapset vaativat läsnäoloa. Olen siis todellakin joutunut jumppaamaan näkymätöntä lihastani. En voi vetäytyä syrjään, se ei ole vaihtoehto. Oma keskeneräisyys on myös julmasti näkyvillä. Asiaa ei voi väistää. Sitä on katsottava suoraan silmiin. Armo on oltava läsnä arjessa. Minä teen parhaani. Tiedän, että tulen jatkuvasti paremmaksi äidiksi ja paremmaksi vaimoksi. Odotan silti kovasti, että lapseni kasvavat aikuisiksi ja voin kertoa heille puuttuvasta palasesta, josta vielä nyt ei voi paljoa puhua.

...Well you only need the light when it's burning low
Only miss the sun when it starts to snow..
...Only know you've been high when you're feeling low
Only hate the road when you're missing home...

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Isänpäivän brunssi


Tänä vuonna ei isänpäivä mennyt ihan putkeen. Minä olen sairastellut kaksi viikkoa. Välillä olo on ollut hiukan parempi ja välillä taas huonompi. Aamulla oli heti selvää, että tänään olisi taas huonompi päivä. Kuumeilusta huolimatta suoriuduin aamupalasta ja kakun tekemisestä. Isommat lapset päättivät pistää päivän aikana ranttaliksi ja tunnelma oli kaikkea muuta kuin kepeä. Sellaista se välillä on. Ei todellakaan täydellistä, vaan lähinnä koomista. Päivän jälkeen olin aivan puhki.

Isänpäivänä meillä syödään pidennetty ja runsas aamiainen. Tapa on minusta mukava. Itse nautin suuresti siitä, että saan rakentaa kauniin kattauksen ja valmistaa aamupalan kerrankin ihan rauhassa. Poissa on arkiaamujen kamala kiire. Lapsetkin viihtyivät tällä kertaa pöydässä yllättävän pitkään. Kenties se johtuu siitä, että on kiva koota oma aamupala tarjolla olevista aineksista.



Kokeilimme aamukahvin sekaan vaihtelun vuoksi Blue Diamond mantelimaitoa ja täytyy kyllä sanoa, että kokemus oli mukavan positiivinen. Maku oli lempeän mieto ja kermainen. Kahvin kanssa oli mukava napostella pähkinöitä ja manteleita. Hieman myöhemmin nautimme vielä kakkukahvit. Päivä oli vähän levoton, mutta jää silti ikuisesti mieleen. Esikoinen ojensi isälleen esikoulussa tekemänsä isänpäiväkortin. Söpöä. Tuskin maltan odottaa äitienpäivää. Millainen isänpäivä teillä oli?



Menu

Pekoniin käärittyjä nakkeja
Sienisalaattia
Paistettua paahtoleipää kananmunalla
Suolakurkkua
Oliiveja
Kurkkua
Porkkanaa
Coctailtikut (juusto, tomaatti, paprika, lihapulla)
Hedelmäsalaattia
Pähkinöitä
Tuoremehua
Smoothie
Kahvi

Britakakku


Yhteistyössä Always somewhere else ja Lejos

torstai 9. marraskuuta 2017

In Style Out - Uskalla haastaa itsesi!


Koska viimeksi kokeilit uutta tyyliä? Koska viimeksi uskalsit leikkiä vaatteilla ja asusteilla? Oletko myllännyt vaatekaappisi ympäri, mutta et ole löytänyt päällesi mitään mielekästä? Katsotko peiliin ja toivoisit piristystä? Toki voit olla myös ihan tyytyväinenkin itseesi ja vaatekaappisi sisältöön, mutta kaipaisit kivaa elämystä? Maitokahvimedian tiimi sai ihastuttavan mahdollisuuden tehdä yhteistyötä iloisen Annin kanssa, joka pyörittää Helsingin Lauttasaaressa persoonallista In Style Out stailauspalvelua. Voitte varmasti uskoa, miten ihana elämys kolme tuntia kestänyt ryhmästailaus meille oli. Sovittu meno katkaisi itseltäni hetkittäin puuromaisen arjen ja pääsin karkamaan kotikadultani Helsinkiin. Sain tavata meidän tiimin ihania naisia ja viettää päivää sovitellessa ihania vaatteita ja asusteita.

Minulle on viimeisen parin vuoden aikana avautunut ihan täydellisesti se, mitä markkinoinnin ammattilaiset ovat puhuneet jo pitkään. Ihmiset haluavat elämyksiä ja kokemuksia. Allekirjoitan. Uusi juttu innostaa ja nostaa arjen yläpuolelle. Vielä parempi, jos elämys tarjoaa mahdolisuuden haastaa itseään ja hypätä pois omalta mukavuusalueelta. Uskon, että vain silloin on mahdollisuus löytää itsestään jotakin uutta. Ja kuinka paljon sitä löydettävää onkaan!


Miten sinun tulee valmistautua tapaamiseen? Ensiksi tietysti otat yhteyttä Anniin ja sovit ajankohdan. Ajanvarauksen voit hoitaa kätevästi netin kautta. Mieti samalla haluatko tulla paikalle yksin vai muutaman ystäväsi kanssa tai kenties isommalla porukalla. Tämän jälkeen täytät esitietolomakkeen ja lähetät itsestäsi samalla muutaman valokuvan. Näiden tietojen pohjalta Anni valitsee sinulle erilaisia asuja sovitettavaksi. Lisää infoa löydät linkin kautta.

Stailausta on turha pelätä. Anni saa taatusti jokaisen asiakkaan rentoutumaan ja pitämään hauskaa vaatteiden maailmassa. Itse rohkaisen jokaista kokeilemaan myös vaatteita, jotka eivät välttämättä tunnu, niin omalle jutulle. Minäkin sovitin muutamaa jakkutakkia ja nyt ainakin tiedän miltä sellainen päälläni näyttää. Annin kanssa on myös todella mielenkiintoista puhua vaatteista ja pukeutumisesta. Kolmen tunnin aikana ehdimme jutella muuttuvista trendeistä ja klassikoista, sekä siitä kuinka aika on vapauttanut pukeutumista. Nykyisin jokainen saa vapaasti ilmentää omaa tyyliään, eikä ikä ole enää este. Puhuimme myös paljon vaatteiden kierrätyksestä. Tietyt keinokuidut kestävät kierrätystä huonosti. Kertakäyttökulttuuria tulisi välttää vaatteita ostaessa ja valita sen sijaan omaan tarpeeseen ne oikeat materiaalit, jotka kestävät pitkäaikaista käyttöä.


Itse tila on aivan upea. In Style Out sijaitsee kerrostalon ylimmässä kerroksessa ja tilaan mennään suoraan hissillä. Ikkunoista avutuu upea maisema ja reilusti valoa. Mustat kattoparrut ja riippuvat valosarjat luovat ihanan tunnelman. Värejä on käytetty erityisen taitavasti ja ullakkohuoneisto on todella saatu viihtyisäksi. Tilassa on runsaasti esillä vaatteita ja asusteita, mutta tila tuntuu silti todella avaralle. Pehmeät matot ja kauniisti esille laitetut vaahtokarkit, sekä kuohujuoma ovat piste i:n päälle. Tutustu myös Annin omaan blogiin ja käy lukemassa lisää hurmaavan liiketilan rakentamisesta!


Ehdin sovittaa kolmen tunnin aikana useampaa asukokonaisuutta. Harmillisesti en ehtinyt sovitusten ja juttelun lomassa hirveästi kuvaamaan. Olin vaatteista ja asusteista, niin tohkeissani, että keskittymiseni oli aivan täysin kivassa puuhassa. Asuni koostuivat osaksi uusista ja osaksi second hand vaatteista. Erityisesti mieleeni jäi yksi super pehmeä villatakki ja hieman kohtalokas musta jumpsuit. Mukaani lähti mustat Levikset, ihana musta/harmaa pusero ja beige neuletakki. Onneksi pääsen vielä vuoden verran kurkistelemaan Annin vaatekokoelmia ja tekemään lisähankintoja. Kiitos Anni kivasta päivästä! Nähdään taas.








Yhteistyössä Maitokahvimedia ja In Style Out

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Hurmaava Hotel&Holiday Köket


Olen aina rakastanut vanhoja taloja ja halunnut sellaisessa asua. Vanhoissa taloissa on taikaa. Vanhoja taloja täytyy tervehtiä tullessa ja hyvästellä lähtiessä. Tiedättekö mitä tarkoitan? Porvoo on aina ollut Helsingin ohella lempikaupunkejani. Porvoossa ei asusta ketään ystäviäni, mutta paikka vetää vahvasti puoleensa. Pikkujouluja viettäessäni pääsin hetkeksi sujahtamaan ns. kaupungin kulissien taakse. Kahviloiden sijaan vietimme juhlia erityisemmässä ympäristössä. 1700-luvulla rakennettu Köket House on vaikuttava paikka. Omaa kokemukseni Porvoosta syveni.



Miltä tuntuisi asua talossa, jonka ikkunoista näkyisi Porvoonjoki. Millaista olisi kulkea vanhan kaupungin läpi päivittäin. Millaista olisi asua kauniissa ja mielenkiintoisessa ympäristössä, joka tarjoaisi lukemattoman määrän erilaisia kuvauskohteita. Porvoo tuntuu todella kotoiselle paikalle, koska olen vanhasielu, joka välillä tuskailee elävänsä ihan väärässä ajassa. Porvoossa miljöö olisi täydellisesti kohdallaan. Olen vieraillut Porvoossa kesäisin (ja nyt myös syksyllä) ja ajattelin seuraavaksi nähdä ja kokea vanhan kaupungin joulun.



Palataanpa takaisin Hotel&Holiday Köket:n upeaan taloon. Olisin mieluusti viipynyt talossa pidempäänkin tutkien ison salin koristeellista kattoa ja talon kauniita yksityiskohtia. Talo oli todella ihanasti sisustettu. Vanhaa henkeä oli kunnioitettu, mutta tunnelma oli pysynyt ihanan rentona. Siellä täällä oli myös moderneja valaisimia ja kauniita Hakola Home:n tuotteita, jotka sopivat taloon täydellisesti. Talossa oli käytetty taitavasti värejä ja tekstiilejä. Jokaiseen huoneeseen oli luotu ihania nurkkauksia oleskeluun ja lepoon. Hyvinkin olisin nähnyt itseni kirja kädessä keskittyneenä lukemaan, jossakin talon kauniissa sopessa. Itse ihailin talon kahta isoa ruokapöytää (luultavasti siksi, että haaveilen omaan kotiini sellaista). Kuinka ihanaa olisi rakentaa kaunis kattaus isoon pöytään ja istua sen ääressä vieraiden ja perheen kesken.




Minulla on aina ihan automaattisesti todella kunnioittava asenne vanhoja rakennuksia kohtaan. En melua. Astelen tilaan hieman varovaisesti ja sitä kunnioittaen. Kuulostelen ja aistin ilmapiirin, joka talossa vallitsee. Monella on varmasti sama tapa. Samanlaisella hartaudella kuljen myös vanhan kaupungin katuja. Välillä on helppo ajatella, että aika sinänsä voisi olla vain harhaa. Kuinka ajat oikeasti voisivat ihan helposti elää omaa elämäänsä limittäin ja lomittain. En nyt sano miettiväni tällaisia asioita ihan päivittäin, mutta jostakin syystä Porvoossa ajatus tupsahti päähäni ihan luontevasti.


Kummitusjuttu

Aluksi on todettava, että  olen herkkyydestäni huolimatta todella rationaalinen ihminen. Pyrin aina selittämään kaiken itselleni järkiperäisesti. Ihastelen ja kunnioitan vanhojen paikkojen ilmapiiriä, mutta en ikinä olettaisi kohtaavani mitään selittämätöntä. Koen olevani varsin vaatimaton kohde hengille tai kummituksille. Miksi ne minulle kertoisivat olemassaolostaan? 

Illan aikana istuimme, söimme ja juttelimme vilkkaasti salin ison pöydän ääressä. Takanani oli ikkuna ja kaunis näkymä Porvoonjoelle, sekä vanha lipasto. Aivan yllättäen huomasin, että oloni muuttui hieman sumeiseksi. Tuntui, että tajunnantasossani tuli jokin hetkellinen liikahdus. Katsahdin pöytää edessäni ja se tuntui liukuvan melko rivakalla vauhdilla minusta vasemmalle. Otin pöydästä kiinni, sillä pelkäsin sen kaatuvan. Hetkessä olo oli ohi. Kummastelin. Muistan kuinka kokeilin pöydän tukevuutta vielä ja katsahdin pöydän alle olisiko jokin pöydän jaloista pettämässä. Kaikki oli aivan kunnossa ja päädyin tulokseen, että varmasti verenpaine tai verensokeri temppuilee. En ajatellut asiaa enää illan aikana. 

Koko juttu tuli uudestaan mieleeni vasta aamulla kotona. Kerroin kokemuksestani paikan omistavalle Arlalle. Hän puolestaan kertoi kuinka lasinen kannu oli särkynyt itsestään lähtömme jälkeen. Lasisen kannun paikka oli ollut vanhan lipaston päällä. Ihmeellisiä tapahtumia ja sattumia. Talossa yöpynyt Agu taas osasi kertoa, että talon vieraskirjaan oli kirjattu ylös erilaisia kokemuksia. Arlakin kertoi nähneensä jouluna jotakin talon makuuhuoneessa.

Yhteistyössä Maitokahvimedia ja Cafe Köket

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

#slowmorning - Hiljainen aamu


Minä tunnustaudun hivenen meluherkäksi ihmiseksi. Varsinkin viikonloppuaamuisin kodin ärsyketulva on minulle liikaa. Pyrin tietoisesti vähentämään melua. Kännykät ovat äänettömällä. Television suljen heti, kun lapset eivät sitä enää katso. Laitan rauhallisen musiikin soimaan. Sytytän keittiössä kynttilät palamaan ja sammutan kaikki sähkövalot. Kynttilät rauhoittavat tunnelmaa ja lapset syövät aamupalansa usein hyväntuulisina ja mukavasti rupatellen. Aamupalan jälkeen ohjaan lapset lempeästi tekemään jotakin hiljaisempia puuhia kuten piirtämään, kasaamaan palapelejä, lukemaan kirjoja tai puuhastelemaan rakentelusarjojen parissa.

Ympäristömme on täynnä ärsykkeitä, mutta myös äänettömyys on ihmiselle stressaavaa. Tärkeintä olisikin täyttää oma ympäristö miellyttävillä äänillä ja varmistaa, että äänitaso on riittävän matalalla. Millaisista arjen äänistä sinä pidät? Minä rakastan kahvinkeittimen pulputusta, lasten naurua ja ulkoa kantautuvia lintujen ääniä. Melu saa meidät usein rauhattomaksi. Melu rasittaa sydäntä- ja verisuonia ja vie yöunet. Melu tekee meistä hieman onnettomia. Kaikki meistä ei toki kaipaa luonnonrauhaan tai hiljaisuuden retriittiin, mutta hiljaisuudelle kannattaa antaa mahdollisuus. Hiljaisuus antaa ihanasti mahdollisuuden sille, että voi tapahtua mitä vain. Voi virkistyä! Saada lepoa ja hyvää oloa. Stressi vähenee ja energiaa vapautuu. Hyvää hijaista aamua teille kaikille.

torstai 2. marraskuuta 2017

Emmalotta Design - Laitetaan siihen rusetti


Ehdinkin teille jo aikaisemmin vinkata juhlatyylistäni pikkujouluja varten. Sain hienon mahdollisuuden tutustua Emmalotta Design:n kokoelmiin ja sieltä löytyikin heti tyyliini sopiva Venla hame. Olen iloisesti jämähtänyt olemaan tyttö ja leikkisä luonteeni kaipasi ehdottomasti rusettia asuun. Väri oli tällä kertaa pehmeän harmaa. Uskalsin jättää mustavalkoisen tyylini ja kokeilla asussa pehmeämpiä sävyjä. Mustavalkoinen väritys saa minut tosinaan näyttämään melkoisen kovalta ja se ei taas heijastele yhtään sitä, mitä olen ihmisenä. Olen ehdottomasti sen kannalla, että välillä pitää hieman heittäytyä ja juhlat tarjoavat sihen loistavan tilaisuuden. Hameen taskut saivat minut myös hyvälle tuulelle!! Nyt sai ihan luvan kanssa seisoa kädet taskuissa. Hame oli muutenkin aivan ihana päällä. Pehmeää kangasta ja hameenhelma olisi varmasti kauniisti pyörähtänyt tanssiessa. Yläosa sopi myös erittäin kauniisti kokonaisuuteen ja siinä oli juuri oikeassa suhteessa väriä. Lina-pusero:n materiaalina on kevyt viskoosi/polyesteri/pellavasekoitus. Molemmat vaatekappaleet toimivat upeasti yhdessä, mutta niitä on myös helppo yhdistellä muiden vaatteiden kanssa. Hameen ilmettä pystyy vaihtelemaan, sillä rusetin voi halutessaan irroittaa.

Asukuvaus oli hieman haasteellista tällä kertaa. Sää oli harmaan pilvinen ja sateinen. Hiukseni kokivat heti alkuunsa pienoisen lässähdyksen kelin vuoksi. Yritin juosta juhlavalmistelut mahdollisimman nopeasti valmiiksi, mutta vähäinenkin valo ehti karata ulkoa kunnes olin valmis. Ehostin itseni ennätysvauhdilla ja lopulta asukuvat otettiin muutamaa minuuttia ennen vieraiden saapumista. Minulla tuntuu nykyisin aina olevan kiire. Olen myöhässä ja  aikataulut pettävät. Hienot suunnitelmat pienoisesti kariutuvat. Mistä ihmeestä se johtuu? Onko joku Jinxannut minut? Alla olevasta mieheni ottamasta tilannekuvasta saattaa välittyä pieni kiireen tunnelma. Meikkipussi juhlapöydän kulmalla.


The Look oli kuitenkin onnistunut. Nautin uusista vaatteistani ihan täysillä. Hameella ja puserolla juhlitaan vielä monet juhlat, se on ihan selvä juttu. Pikku hiljaa minusta alkaa tuntumaan siltä, että alan olla ihan sinut itseni kanssa taas. Tovin se otti ja varmasti on vielä matkaa taitettavaksi. Olen mielissäni siitä, että uskallan tehdä erilaisia valintoja ja olla rohkea pukeutuja. Monta vuotta tyyliäni leimasi seinäruusu meininki ja nyt kenties uskallan olla näkyvä. Oikeat vaatteet antavat itsevarmuutta.


Emmalotta Design:

Kokkolalainen vaatemerkki.
Kaikki vaatteet valmistetaan käsityönä kotimaassa.
Naistenmallisto koostuu kauniista, käytännöllisistä ja kestävistä vaatteista.
Kankaat ja mallit ovat suunnittelijan tarkoin valitsemia ja testaamia.

"Haluan luoda vaatteita, joista tulee vaatekaapin ikisuosikkeja", Emma sanoo.


Yhteistyössä Always somewhere else ja Emmalotta Design

tiistai 31. lokakuuta 2017

Pikkujoulut vanhassa Porvoossa


Ihana palata viime lauantain tunnelmiin. Maitokahvimedian pikkujoulukausi avattiin upeissa puitteissa vanhassa Porvoossa. Cafe Köketi:n Porvoon juhlatalo on todella näkemisen arvoinen paikka! Oli todella kokemus päästä rakentamaan juhlia täysin uniikkiin ympäristöön. Bloggaamisen ehdottomia etuja on se, että välillä pääsee kurkistelemaan, mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Tunnen siitä suurta kiitollisuutta. Parasta kuitenkin on se, että meidän juhlat ovat nyt ja aina avoinna aivan kaikille. Toki muistamme kollegoita ja yhteistyökumppaneita, mutta varaamme juhliimme aina paikkoja myös yhteisön seuraajille. Tämä tarkoittaa sitä, että osa toimintaamme on myös tarjota kokemuksia ja elämyksiä ihmisille. Monesti blogijuhlista pääsee vain lukemaan, mutta meidän matkassa sinne on mahdollisuus päästä ihan itse.


Meille on jo muodostunut tavaksi juoda alkumaljat vanhoista kahvikupeista. Se sopii hienosti meidän tyyliimme. Juhlissamme keitetään aina myös kahvia ja sitä saa nauttia viinin ja virvoitusjuomien ohessa. Juhlapöydän suolaiset herkut saivat todella hyvää palautetta ja moni kehui myös aivan erityisesti mantelileivoksia. Kakku oli todella WoW kokemus. Ulkonäkö oli aivan mieletön ja löytyipä kakusta, jopa meidän logommekin. Kuka tunnustaa syöneensä sen? Itse rakastin täytekakun jouluisia makuja. Aivan kuin olisi syönyt piparkakkutaikinaa. Suklaan ystäviä hemmoteltiin brownieilla. Illan tarjoilut meille taikoi Espoolainen Sokeritähti. Suosittelen lämpimästi!



Itse olin taas elementissäni suunnitellessani ja rakentaessani juhlia. On aivan mahtavaa saada tehdä toisten eteen konkreettista työtä. Itse kotiäitinä tiedän kuinka paljon merkitsee, kun pääsee viettämään aikuisten iltaa. Hyvän illan voimalla jaksaa taas kotona monta viikkoa. Sain tällä kertaa tilaisuuden toteuttaa myös muutamia omia haaveitani juhlien suhteen. Ensimmäinen toiveeni kävi toteen, kun sain rakentaa juhliin karkkibuffetin. Jokainen, joka todella tuntee minut tietää, että olen todella leikkimielinen tapaus. Hankimme juhlia varten bingon ja päräytimme pienen kilpailun ilmoille asiaan kuuluvan musiikin soidessa taustalla. Voittona meillä oli ihastuttavia Ilona Pietiläisen kalenterikirjoja vuodelle 2018


Itse juhlapaikka oli niin upea, että julien koristeet poimin tällä kertaa luonnosta ja hedelmätiskiltä. Kauniit vihreät varvut ja punaiset jouluomenat olivat juuri sopivia koristeita kauniiseen tilaan. PartyLite:n kynttilät viimeistelivät tunnelman. Anna-Kaisa viritteli vieraiden iloksi ja opastukseksi myös ulkotulia pihamaalle.


Menu:

Tuulihatut lohitäytteellä
Savuporoneliöt
Macaronseja mustaherukka/lakka
Pähkinäiset brownie palat
Piparkakkumausteinen kakku, täytteenä saltedcaramel kreemi puolukkamelballa. 



Koko illasta jäi todella ihana fiilis leijailemaan moneksi päiväksi. Koolla oli juuri oikea nippu ihmisiä. On häkellyttävän ihanaa, miten hyvin ihmiset ovat ottaneet meidät vastaan. Kiitos, että uskallatte osallistua kilpailuihimme ja tulette kanssamme juhlimaan. Minäkin huomasin päästäväni juhlissa ihan vapaalle. Meno oli rentoa ja välitöntä. Isoin kiitos siitä kuuluu ehdottomasti vieraille. Tavataan taas seuraavissa juhlissa!





Pikkujoulujen Goodie Bagista löytyi ihastuttavia Nuppu Print Company:n paperituotteita ja PartyLite:n joulukalenteri, joka sulostuttaa kutsuvieraiden arkea vielä koko joulukuun. Lämmin kiitos kaikille yhteistyökumppaneille, jotka autoitte meitä ilahduttamaan illan kutsuvieraita.



Seuraavassa postauksessa kurkistetaan lähemmin meidän ihastuttavaan juhlapaikkaamme ja tarjolla saattaa olla myös pieni kummitusjuttu!


sunnuntai 29. lokakuuta 2017

#slowmorning - tuunaa kahvisi


Viikonloppuisin meillä keitetään monet aamukahvit. Syödään aamupalaa monessa osassa. Unohdetaan kiire. Musiikki soi taustalla ja sanomalehtikin luetaan huolella läpi. Rauhalliset aamut ovat loistava tilaisuus kokeilla erilaisia keinoja, joilla voi tuunata oman kahvihetkensä hivenen erilaiseksi.

Ripaus kanelia ja kaardemummaa kahvinporojen sekaan ja aamukahvi tuoksuu ja maistuu korvapuustille.
Vaihda tavallisen sokerin tilalle vaniljasokeri ja saat näin uuden vivahteen kahviisi. 
Lisää kahviisi ripaus inkivääriä ja fariinisokeria.
Sekoita yhteen keitetty kahvi ja kaakaojuoma.
Kokeile makusiirappeja! Osta valmiina tai valmista itse.
Kokeile tavallisen maidon tilalla mantelimatoa.
Mitä jos ihan hulluttelisit ja lisäisit kahvisi päälle kermavaahtoa ja piparimuruja?


perjantai 27. lokakuuta 2017

The Look - Sneak Peek


Utuista aamua. Aurinko ei ole vielä näyttäytynyt lumisateiden jälkeen. Nyt täytyy kyllä myöntää, että arki ja tulevat juhlat ovat pitäneet minut erittäin kiireisenä. Vielä on pitkä lista kaikkea, mitä pitää saada tehdyksi ennen lauantain H-hetkeä. On erityisen helpottavaa tietää, että asu juhlia varten on valmiksi mietitty asusteita myöten. Kaikki naiset inhoavat sitä paniikkia, mikä väistämättä hiipii mieleen silloin, kun nämä asiat eivät ole kunnossa. Monet juhlat minäkin olen ehtinyt viettää siten, että olen kiireessä ja paniikissa repinyt jotakin kaapista päälleni. Näissä tapauksissa olen koko illan nykinyt kaulusta ja paidanhelmaa, kun olo on tuntunut jotenkin epämukavalle. Kuka tunnistaa mistä puhun?


Asu on puoli juhlaa! Tietysti näin juhlien rakentajan roolissa minun pitää keskittyä moneen asiaan, mutta en halua unohtaa myöskään itseäni. Yhteisön pyörittäminen käy ihan oikeasta työstä ja myös me Maitokahvilaiset olemme ansainneet juhlamme. Juhlia on ihana tehdä. On ihana ilahduttaa ihmisiä ja tarjota mahdollisuus katkaista tuttu arki. Itse nautin suunnattomasti tavatessani teitä, jotka kommentoitte, peukutatte tai jaatte sydämiä meidän julkaisuillemme. Meidän juhlat ovat rentoja ja kiva tapa tavata uusia ihmisiä. Tietysti me huolehdimme, että kaikki sujuu, mutta pääsemme samalla myös itse nauttimaan iloisesta seurasta ja tunnelmasta.

Odotan juhlia kovasti myös juhlapaikan vuoksi. Porvoo on ehdottomasti yksi suosikki kaupungeistani ja vanha kaupunki on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka. Ajattelin myös kiusata miestäni ottamaan blogia varten muutamia kauniita asukuvia. Olen todella innoissani ja tuskin maltan odottaa, että voin vaihtaa tämän kotiäiti lookin hetkeksi pois. Tällä kertaa mustaa väriä nähdään vain asusteissa (ja hyvä niin). Minulla on juhlia varten kaunis ja vähän leikkisä asu. Erityisen iloinen olen isosta rusetista ja taskuista. Yläosan värit sopivat kauniisti ulkona olevaan lumiseen maisemaan. Tyylin kanssa minua auttoi ihana Emma. Onko kotimainen Emmalotta Design teille jo tuttu? Ihanaa päästä kertomaan teille lisää aiheesta asukuvien kera. Palataan asiaan juhlien jälkeen. Suukkoja kaikille!