maanantai 24. heinäkuuta 2017

Maitokahvimedia on täällä!


Tänään on todellakin se päivä. Maitokahvimedia on totta. Tästä on hyvä jatkaa yhteistä matkaa. Uskon, että uusi blogiyhteisö tuo paljon hyvää tullessaan meille kaikille. Toivottavasti olet hypännyt jo yhteisön eri some-kanavien matkaan. Tarjolla on postausten lisäksi paljon muutakin sisältöä. Twitterissä tiedotetaan kaikesta kivasta, mitä ympärillä tapahtuu, jaetaan aamubiisejä ja hauskoja leffapätkiä. Yhteisön Facebook-sivulle voit käydä ilmoittamassa oman tai ystäväsi blogin, joka ansaitsisi hieman näkyvyyttä. Valitsemme tiimin kanssa kuukauden blogin esittelyä varten. Voit ilmoittaa blogisi mukaan, vaikka joka kuukausi. Sunnuntaisin löydät Facebookista myös #slowmorning julkaisun eli leivontaa ja hemmottelua. Instagramissa jaamme innostavia kuvia ja kahvi sitaatteja. Parhaillaan on menossa myös arvonta, jossa voit voittaa itsellesi ja ystävällesi paikan blogiyhteisön lanseerausjuhliin. Juhlat järjestetään 5.8 Helsingissä Cafe' Köket:n tiloissa.

Maitokahvimedia on syntynyt ajatuksesta luoda blogikentälle aidosti erilainen vaihtoehto. 
Vaihtoehto jonka mahdollisimman moni voisi kokea omakseen. 
Yhteisön bloggaajat kirjoittavat blogejaan rakkaudesta lajiin seuraajiaan unohtamatta. 
Yhteisö tarjoaa lukijoilleen monipuolisen ja laadukkaan sisällön ohella
 ison annoksen tukea ja vierellä kulkemista. 
Me koemme, että jaettu arki on parempi arki.

Lämpimästi tervetuloa mukaan!
#meiltäsinulle 

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Pienet kukkakeijut


Elämän pienille iloille tulee osata avata silmänsä. Parhaiten asiaa auttavat omat lapset. Kesä on kukkaloiston aikaa pihamaalla. Meidän lapset ovat innokkaita kukkakimppujen tekijöitä. Kukat ilahduttavat. Kukista tulee hyvälle mielelle. Minä olen oppinut aivan uudella tavalla arvostamaan luonnonkukkia. Välillä lasten kimppuihin sujahtaa sekaan äidin huolella istuttamia pihakukkasia, mutta ei se haittaa. Olen yrittänyt opastaa, että lapset poimisivat kukkia hellästi eli ei ihan juurineen kiskoisi kasveja maasta. Selittänyt kuinka tulisi arvostaa kaikkea minkä maasta taittaa. Yhdessä olemme ihastelleet kukkien väriloista ja kukintojen yksityiskohtia. Olemme yrittäneet nimetä kasveja.

Yksi tärkein asia arvostamisen kannalta on esillepano. Teen lasten kukista pieniä asetelmia ympäri taloa. Iloiset kimput ilahduttavat talon jokaisessa huoneessa. Kukkien pariksi sopivat kauniisti kirpputorilta peräisin olevat sekalaiset kirkkaat maljakot ja lasit. Luonnonkukista tulee jotenkin väistämättä mieleen Poldarkin villin kaunis Demelza, joka kulkee tuulessa pitkin nummia kukat hiuksissaan.


keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Maitokahvimedia - Uusi luku

 

Tänään ollaan tässä. Paljastusten äärellä. Ylpeydellä liitän Maitokahvimedian logon blogini sivupalkkiin kuin kunniamerkin. Tämän eteen olemme tehneet lukemattomia työtunteja yhdessä Agun ja Jennin kanssa. Tätä matkaa on vaikea pukea sanoiksi. Tiivistää näitä mielessä risteileviä ajatuksia ja fiiliksiä. Kevääseen ja kesään on mahtunut iso nippu onnistumisia, erehdyksiä, kompromisseja, raakaa työtä, iloa, kiitollisuutta ja unelmien perässä juoksemista. Kaikki on koottu pala palalta. Rakkaudella. Sinulle.

Bloggaaminen on ollut osa elämääni jo vuosia. Ihana, hassu, raivostuttavan omapäinen matkakumppani. Vuosia sitten kesäjuhlissa puhuimme kollegoiden kesken, kuinka bloggaria voi aidosti ymmärtää vain toinen bloggari. Tuossa lauseessa piilee palanen totuutta. Kiitän puolisoani siitä, että hän suo minulle tukensa, vaikka tämä hullutus saa välillä elämämme sekaisin. Kirjoittaminen on minulle tärkeää. Sanat eivät ole minulle vain sanoja. Blogi on minulle tie ulos tästä talosta, pihapiiristä, tutuista kortteleista ja kotikaupungista.

Miksi lähteä perustamaan uutta blogiyhteisöä? Syitä on lukuisia. Me halusimme vilpittömästi luoda jotakin uutta ja erilaista. Elävän ja hengittävän yhteisön, jolla olisi sydän paikallaan. Meidän aikomuksemme on olla sinua varten. Tiedän, että lupauksen lunastaminen kysyy työtä. Pyrimme jakamaan iloa, vertaistukea ja ihan konkreettistakin apua. Lisäksi lupaamme antaa huomiota pienille blogeille, jotka ansaitsevat tulla nähdyksi ja luetuksi. Me luomme katseemme myös ympäröivään maailmaan ja haluamme jakaa ja tukea myös muiden ideoita.

Maitokahvimedia koostuu toistaiseksi kolmesta blogista. Olemme tarkoituksella hieman erilaisia, vaikka samankaltaisuuksiakin löytyy. Uskon, että täydennämme toisiamme ja muodostamme hyvän tiimin, jolla viedä toimintaa eteenpäin. Alkamassa on uusi luku. Kirjaimista muodostuu sanoja. Sanoista muodostuu lauseita. Lauseista syntyy virkkeitä. Virkkeistä syntyy kappaleita. Tarina jatkuu. Omalta osaltani omistan tämän alun perheelleni ja rakkailleni. Täällä ja tähdissä.

Maitokahvimedian sivusto aukeaa lähipäivinä. Seuraa rummutusta yhteisön eri some-kanavilla. Löydät meidät Twitteristä, Facebookista ja Instagramista. Lopuksi ISO KIITOS onnistuneesta logosta Tiia ja Markus Hakalalle.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Pilkahduksia puutarhasta


Tervehdys kiireen keskeltä. Sunnuntaina juoksin pitkin pihamaata kameran kanssa ja halusin ottaa teille kuvia sieltä ja täältä. Pikkuisia pilkahduksia. Meidän piha ei varmasti voita mitään vuoden kaunein puutarha palkintoa, mutta silti se ilahduttaa minun silmääni. Asiat ovat paljon paremmalla tolalla, jos vertaa viime kesään. Pihapiirin lähialue on siistimpi ja hallitumman oloinen. Apilat ovat levinneet todella kauniisti ympäri pihaa. Kaikki alkukesän istutukset ovat saaneet hyvän alun ja viihtyvät kasvupaikoillaan. Tänä vuonna olen myös selkeästi ihastunut luonnonkukkiin ja tämä on lasten ansiota. Lapset keräävät minulle päivittäin hauskoja kimppuja ja asettelen niitä maljakoihin ja lasikulhoihin. Tämä aihe ansaitsee ihan oman postauksensa, joten palataan siihen vielä. Toivotan teille kaikille oikein ihanaa viikkoa kauniiden kuvien kera.






maanantai 10. heinäkuuta 2017

Vaihda asennetta - Se pelastaa sinut takaisin elämälle


On hienoa voida sanoa, että on ihan ok olla minä. Seitsemän vuotta sitten en vielä viihtynyt, niin hyvin itseni kanssa. Rehellisesti sanottuna olin aika negatiivinen ihminen. Pippurinen taisteilija, mutta silti negatiivinen. Urhea toisten vierellä seisoja, mutta silti nagatiivinen. Olin väsynyt ja väsytetty. Tyhjä kuori, jonka iloinen sielu oli valutettu likakaivoon. Kadotin itseni toviksi. Iloinen sähikäinen hävisi. Kävin lävitse paljon epäonnistumisen tunteita ja jouduin todella punnitsemaan, mikä elämässä on minulle tärkeintä. Ketä rakastan tässä elämässä läpi tulenkin. Hiljalleen vuosien saatossa löysin palasia itsestäni sieltä ja täältä. Muistin taas sen nuoren tytön, joka oli täynnä elämää.Viisaampana ja kypsempänä jatkoin matkaani.

Olin elänyt vuosia siinä uskossa, että onni on jotakin, mikä tulee ulkoapäin. Ajattelin, että parisuhteeni ja elämänkumppanini tehtävä oli tehdä minut onnelliseksi. Osittan toki tämä pitääkin paikkansa. Tärkeintä on kuitenkin tehdä itse työtä onnensa eteen. Käänsin ajatuksen siten, että minusta tulisi paras vaimo miehelleni. Hiljalleen huomasin, että ajatustapani levisi muihinkin asioihin elämässäni. Mitä enemmän elämässä tavoittelee niitä asioita, jotka kokee tavoittelemisen arvoiseksi sitä tyytyväisempi omaan elämäänsä on. Eteneminen voi olla sarja pikkuisia askelia tai suuri harppaus. Tärkeintä on karistaa harteiltaan se ajatus, että jokin ei ole mahdollista. Lähes kaikki unelmat ovat toteutettavissa.

Väistämättä käy niin, että oman fiiliksen ollessa kohdillaan sitä haluaa antaa jotakin takaisin. Huutaa maailman katolta, että onnellisuus on mahdollista. Jakaa oman suuren salaisuutensa muidenkin kanssa. Asenne on käännettävissä ja siitä kaikki alkaa. Upea matka, joka vie sinut kohti seikkailuja. Parasta on, että voi sanoa: "minä tein tämän itse". Bucket list. Nerokas keksintö. Minäkin kirjoitan sellaisen. Listaa pitää myös muistaa päivittää. Vetää viiva niiden juttujen yli, jotka on tehnyt ja kokenut. Kirjoittaa tilalle uusia.

Hanki pieni kotieläin.
Tee matka, jossa käytät lentokonetta, junaa, bussia ja laivaa.
Hanki kauniit juhlakengät.
Käy jalkahoidossa.
Ratsasta hevosella.
Hyppää benjihyppy.
Hanki pieni tatuointi.
Muuta takaisin kaupunkiin.
Hanki siirtolapuutarhamökki.
Lähde majakka risteilylle.
Käy salakapakassa.
Aja ajokortti.
Hanki musta bleiseri.
Asu hetki ulkomailla.
Opettele tekemään jokin uusi resepti.
Järjestä enemmän juhlia.
Kirjoita kirje vanhalle ystävälle.
Perusta yritys.
Lakkaa varpaankyntesi.
Hanki hieno lierihattu.
Koristele piha jouluna upeilla valosarjoilla.
Kirjoita runoja.
Hauduta teetä kannussa ainakin kerran viikossa. 
Anna anteeksi.
Kuuntele enemmän musiikkia ja tanssi.
Opettele soittamaan jotakin soitinta.
Lisää viherkasveja kotiin.
Hanki todella makeet silmälasit.
Käy useammin parturissa.
Kerää puuttuvat Agatha Christie kirjat.
Opettele käyttämään punaista huulipunaa.
Tyhjennä pullollinen Bollingeria hyvässä seurassa.
Vieraile koko perheen kanssa Naantalissa.
Hae uusi Penny Lane kolikko.
X
Kirjoita. Kirjoita. Kirjoita.
Syö jäätelöä.
Päivitä listaa.

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Nyt tuli liian värikästä


Viikonloppu kahdestaan vauvan kanssa on ollut tervetullutta vaihtelua. Osa perheestä lomailee kesämökillä. Kotona on ollut todella rauhallista ja on ollut kiva viettää vauvan kanssa leppoisia yhteisiä hetkiä. Perjantaina siivosin koko talon ja pesin pyykkiä monta koneellista. Tänään aloitin aamun kuuntelemalla lemppari kappaleitani ja join monta erikoiskahvia putkeen. Ihmettelin itsekseni, miksi syön aina tomaattikeittoa mieheni ollessa poissa kotoa. Tulin siihen tulokseen, että olen liian laiska tekemään ruokaa vain itselleni. Syön lihapiirakatkin kylmänä.

Vauvanhoidon lisäksi olen järjestellyt lasten tavaroita paikoilleen leikkihuoneessa ja nauttinut siitä, että talossa ei vallitse järkyttävä epäjärjestys. Rauhalliset viikonloput ovat myös kuin tehty erilaisia diy kokeiluja varten. Kirpparilta ostettu jalkalamppu kaipasi piristettä ja pujottelin siihen puuhelmiä. Makustelin keskeneräistä projektia ja tulin siihen tulokseen, että se oli jo liiankin värikäs. Päätin purkaa koko komeuden ja aloittaa alusta käyttäen lähivärejä. Joudun kipaisemaan helmikaupan kautta, että saan homman hoidettua päätökseen. En voi luovuttaa ennen kuin näen lopputuloksen valmiina. Huomenna ajattelin käyttää aikaa hieman valokuvaukseen. Tosin olen myös huomannut sen, että vauva on enemmän ja enemmän valveilla. En saa tehdyksi puoliakaan siitä, mitä ajattelen tekeväni, koska vauva viihtyy parhaiten sylissä. No tarvitseeko sitä sitten aina tehdä niin paljon?



keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Mitä kuuluu?


Sateisia päiviä. Harmaita päiviä. Pyykkipinoja. Siivoamista. Lasten perushoitoa. Aivojen tökkimistä. Tulevien syntymäpäivien suunnittelua. Uni katkonaista. Kahvi välttämätöntä. Pikkuinen notkahdus mielialassa, mutta se oikaistiin nopeasti. Kuulumiset koostuvat arkisista jutuista. Kalenterissa on ollut kivojakin menoja, mutta moni juttu on jäänyt väliin kesäflunssan vuoksi. Onneksi mukavia tapahtumia on vielä edessä ennen kesän loppua. Tämä kesä tuntuukin menevän sellaisella pikakelauksella eteenpäin. Mistä kummasta se johtuu. Nuoruudessa kesät tuntuivat loputtoman pitkille ja olevan mahdollisuuksia täynnä. Varmasti tämä alati läsnä oleva kiire vaikuttaa asiaan. Lasten kanssa kotona oleminen on mukavaa, mutta olen kyllä paljon kiireisempi kuin töissä ikinä. Hyvä, että ehdin kohentaa välillä edes sitä kuuluisaa äitinutturaa. Siitä tulikin mieleeni, että parturiin olisi ehdottomasti päästävä. Tästä yritän nyt pitää kiinni.


Vauva on ottanut suuren edistysaskeleen ja luopunut ensimmäisestä sängystään eli äitiyspakkauksen laatikosta. Hän uinuu nyt yönsä pinnasängyssä. Hieman haikesti totesin miehelleni, että kaikki edistysaskeleet vauvan kohdalla on meille nyt niitä viimeisiä juttuja. Vaatteiden jäädessä pieneksi niitä ei käytä enää uusi vauva. Nyt meillä ei enää vauvat nuku ikinä laatikossa. Arki on niin hullua ja aikaa parisuhteelle on minimaalisesti, mutta silti pitää surra, että taloon ei tule enää uutta vauvaa. Kenties olen sitä hieman niiskuttanutkin vauvaa pidellessäni. Olenkin nauttinut vauva-ajasta ihan täysillä. Iloinnut jokaisesta yösyötöstä. Ajatellut, että se on aikaa kahdestaan vauvan kanssa muiden nukkuessa. Pitänyt sylissä vielä pitkään ruokailun jälkeen sienilampun valossa keinutuolissa kiikkuen.

Olen miettinyt myös pienoisesti tätä blogia. Pitäisikö minun ruveta pitämään monen muun tavoin blogipäiväkirjaa ja suunnitella paremmin mistä kulloinkin kirjoittelen. Vapaampi tyyli on sopinut minulle ja kiireiseen elämänvaiheeseen hyvin. Mietin vain häiritseekö teitä seuraajia, että saman aihepiirin postauksia saattaa tulla parikin peräkkäin. Pitäisikö eri aiheita tipuitella blogiin tasaisemmin. Lähiaikoina blogiin on tulossa juttua pihamaalta ja purkitan myös jalkakylpy aineksia.

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Leikitään sisällä!

Viikolla esikoinen sairasti yhden päivän pikaisen flunssan (tai mikä lie nyt olikaan kyseessä). Heti perään ulkona oli epävakainen ja sateinen keli. Meillä oli siis kaksi sisäpäivää lasten kanssa putkeen. Ei välttämättä kuulosta mitenkään ihmeelliselle. Hih. Lasten ollessa vilkkaita tapauksia sisäpäivät voivat olla haasteellisia, joten lapset tulee pitää puuhassa kiinni. Näin vältytään sekalaiselta häröilyltä. Päädyimme kaivelemaan kaapeista kaikki palapelit ja rakentelusarjat. Onneksi kotiimme oli juuri löytänyt tiensä uusi Disney prinsessat palapeli ja muutama lelu, joten kaksi päivää sujuivat melkoisen kivuttomasti. Esikoinen intoutui kasamaan kerralla neljä palapeliä. Aikamoista keskittymistä.


Lapset ovat innostuneet leikkimään uudestaan myös vauvanukeilla. Minä olen antanut lasten leikkeihin ihan oikeita vauvanhoitotarvikkeita ja vaatteita. Innostus on ollut suurta. Hämmästyttävää huomata, miten tarkasti lapset ovat seuranneet vauvanhoitoani. Heiltä sujuu hienosti vauvan röyhkyttäminen. Ihanan hellästi myös lepertelevät pienokaisilleen. Lapset laittavat vauvojaan vuorotellen nukkumaan uuteen Baby Born sänkyyn. Painavat napista tuutulaulun tulemaan ja valon päälle. Esikoinen oli tosin kovin huolissaan siitä, että nappia ei tulisi painaa liian usein, että patterit eivät kulu.



Keskimmäinen Pikku Herra on tietysti innostunut myös työkaluista ja autoista. Meille onkin kertynyt useampia Caterbillar:n autoja. Niillä on helppo leikkiä, koska ne ovat kooltaan hieman isompia. Uudet hiekkalelut jäivät toviksi vielä sisälle, koska Pikku Herra ei hennonnut viedä niitä ulkoleikkeihin. Minä haaveilen hankkivani leikkihuoneeseen pienen hyllyn, johon voisin järjestää työkalut, hanskat, kypärät ja muut tarvikkeet pojalle kivasti. Onneksi esikoinen ei tunnu yhtään hermostuvan, vaikka hänen prinsessa huoneessaan on Pikku Herran leluja. Sopu sijaa antaa.


Yhteistyössä Always somewhere else ja Amo

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Ihanan pysähtynyttä


Juhlat on juhlittu jo aikoja sitten, mutta vielä roikkuu koristeet keittiön katosta. Atsalea taas muistuttaa äitienpäivästä. Ei meillä sentään ole enää jouluvaloja ikkunoissa. Ennen olisin tehokkaasti korjannut kaiken pois ajoissa. Nyt ei ole kaikki asiat, niin justiinsa. En jaksa, enkä edes halua kiristellä turhista jutuista. Katon koristeista tuumasin miehelleni, että otan ne luultavasti pois elokuussa, kun vaihdan tilalle uudet syntymäpäiväkoristeet. Tämä ajatus tuntui kelpaavan myös miehelleni.

Meillä on talossa maailman helpoin vauva, mutta kolmen lapsen kanssa sukkulointi on välillä (tai siis aina) sen verran vauhdikasta, että kaikki epäoleellinen putoaa matkasta pois. Eilen taisin yrittää saada miestä jättämään ruohonleikkuun väliin ja sen sijaan tarjosin peli-iltaa lasten kanssa. Miehelläni on vain usein omassa päässään pitkä To Do-lista. Minä sitä välillä pienoisesti ahdistelen. Toisaalta itselläni on usein sama lista mielessäni koskien bloggaamista. Onneksi tämän kirjoittelun voi hoitaa yölliseen aikaan ja silloin se ei ole keneltäkään pois.

On tunnustettava, että nautin siitä, että olen pystynyt päästämään irti liiallisesta nipotuksesta ja kiristelystä asioiden suhteen. Tykkään tästä rennommasta Mira-Mariesta paljon enemmän. Viihdyn itseni kanssa nykyään paremmin. Tiedän, että lapset ovat saaneet minussa aikaan tämän muutoksen. Eilen istuin olohuoneen keinutuolissa kuopus sylissäni ja ajattelin omia pikkuisia apinoitani. Esikoinen opetti minua luopumaan itsekkyydestä. Keskimmäinen näyttämään enemmän rakkautta ja lämpöä. Kuopus taas on saanut nimityksen Pikku Tähti - Uusi Toivo (kyllä olen Tähtien Sota -fani). Pieni tuhisia on tehnyt minusta elämän edessä rohkeamman. Ihmisen, joka tavoittelee asioita, eikä pelkää enää niin herkästi epäonnistumista. Uusia ajatuksia on syntynyt iso rypäs. Jokainen askel tuntuu johdattelevan loogisesti kohti yhtä tiettyä polkua. Kiitos kuuluu paljolti lapsilleni ja upealle taustajoukolle. Lapseni ovat vilkkaita pikku apinoita, mutta he ovat minun apinoitani. Muisku.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Todellinen hätävara "mössö"


Nyt tulee jakoon todellinen hätävara resepti. Tähän "mössöön" voi laittaa sekaan lähes mitä tahansa. Itse hyödynsin tähän jälkiruokaan pakastimesta sulatetun kuivakakun puolikkaan, hillopurkin pohjalle jääneet rippeet. Lisänä kermavaahtoa ja murennettua marenkia. Pilkoin vain kuivakakun palasiksi, vatkasin kermavaahdon ja asettelin ainekset kerroksittain lasiseen kulhoon.

Mikään kaunokainen tämä jälkiruoka ei ulkonäkönsä puolesta toki ole, mutta maistuu hienosti kahvin kanssa. Parasta on se, että tämä "mössö" valmistuu ihan hetkessä. Itse annoin sen pienoisesti tekeytyä jääkaapissa ennen tarjoilua. Kuivakakkua olisi voinut myös hieman kostuttaa sitruuna/sokeriliemellä. Tähän jälkkäriin sopisi mainiosti hedelmät ja marjat, mutta niitä ei meillä herkun tekohetkellä ollut.




tiistai 27. kesäkuuta 2017

Pihakeinu lisää onnellisuutta


En ole kaivanut tutkimustuloksia aiheesta, mutta näin mututuntumalla luulen olevani oikeassa. Kiikuttelu omalla pihamaalla lisää onnellisuuden tunnetta ja huomattavasti. Keinun heijaava liike on rentouttava ja jollakin tapaa lohtua tuova. Aikuisena ei enää pääsee kipuamaan kenenkään syliin. Keinussa saa tavallaan tuntea olevansa sylissä. Sitä huomaa päästävänsä irti. Kroppa ei enää tunnu jäykälle ja hartiat eivät kiristä. On tilaa onnellisille ja tyytyväisille ajatuksille. Pihamaalla voi sulkea silmänsä ja kuunnella tuulen huminaa. Pikkuinen sadekuurokin on ihan hauska istua läpi katoksen suojissa. Minä kestän aika huonosti suoraa auringonpaistetta, joten tästäkin syystä keinun katos on todella hyvä. Talon Pikku Tähti viihtyy myös pihakeinussa äidin sylissä.

Pihakeinu on ollut koko perheen haaveena jo pitkään. Monta kesää ehti vierähtää ilman keinua. Pienoisesti harmittaa, että asia otti niin paljon aikaa. Nyt se kuitenkin on täällä. Yksi syy lisää pitää tästä talosta ja pihasta. Sijoitimme pihakeinun lähelle leikkimökkiä, hiekkalaatikkoa ja lasten keinuja, jotta voin hyvin pitää silmällä perheen lapsia yhdessä vauvan kanssa. Toki jos vanhemmat lapset päättävät ottaa alleen vauhdikkaat menopelinsä, niin joudun minäkin nousemaan ylös keinusta. Pahus sentään.

Tämä kesä on parempi kesä pihakeinun ansiosta. Perinteinen pihakeinu sopii kauniisti meidän rintamamiestalon pihapiiriin. Hyrisen tyytyväisyyttä. Ja jos joku teistä ihmettelee viimeisen kuvan ilmapalloja ja muita koristeita, niin pihakeinu oli syntymäpäivälahja perheen isälle. Pitihän lahjaa hieman koristella. Kortin teimme lasten kanssa katuliiduilla pihakivetykseen. Kiikkumisiin!





Yhteistyössä Always somewhere else ja Veken Kaluste

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Sienilamppu on vauvan huoneen helmi!


Siinä se nyt vihdoin nököttää lipaston päällä vuosien odottamisen jälkeen. Muistan kuinka haaveilin esikoisen huonetta sisustaessani sienilampusta. Päädyin silloin ostamaan viimeisillä palkkarahoillani sienijakkaran. Jakkarastakin on ollut paljon iloa ja yhä se meillä on ahkerassa käytössä. Rakastan kärpässieniä. Sienilamppu valaisee yöllä kauniisti ja hempeästi vauvan huonetta. Yövalvomiset tuntuvat vähemmän rankoille, kun voi keinutuolista ihailla lampun punaista hohdetta.

Omia unelmia on kyllä kiva toteuttaa. Pienet jutut ovat yllättävän tärkeitä. Tänä keväänä taloon on kannettu kaksi keinutuolia: musta ja valkoinen. Voisi sanoa, että me lasten kanssa kiikumme aamusta iltaan. Olo tuntuu onnellisemmalle. Positiivisesti omaan mielialaani on myös vaikuttanut vintin pienen huoneen remontointi vauvaa varten. Toisinaan meno on aika villiä ja silloin on ihanaa, että on paikka, johon voi vetäytyä vauvan kanssa. Päätä on puristanut huomattavasti vähemmän kuin ennen. Kerrassaan loistavaa. Elämässä on selkeästi juttuja, joita voi tavoitella pitkällä aikavälillä ja sitten on nippu pieniä juttuja kuten: keinutuoli, sienilamppu, suklaapizza ja kapselikeitin. Pienet jutut ovat usein täysin mahdollisia, kun niihin vain suuntaan aktiivisesti ajatuksensa. Kohti unelmia ja niiden yli.





sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Keskikesän juhla


Parhaimmat juhannukset ovat olleet niitä, jolloin olemme viettäneet yhdessä perheenä aikaa ilman suurempia suunnitelmia. Kotiin jääminen mökkiviikonlopun sijaan on ihan ok vaihtoehto. Me olemme siitä onnellisessa asemassa, että meiltä löytyy mukavasti pihaa kaikenlaiseen puuhasteluun. Pihalle voi virittää isommankin krokettiradan, heitellä tikkaa, grillata, leikkiä leikkimökissä tai kiikutella pihakeinussa. Lapset vilistävät pitkin pihaa menopeliensä kanssa. Uimaranta löytyy kohtalaisen läheltä ja sinne on kiva suunnata helteiden iskiessä. Kaipaan ainoastaan puukiukaalla lämpiävää pihasaunaa. Kotona heitän löylyveden sekaan omista pihapuista kerättyjä koivunlehtiä. Juhannussaunassa hemmotellaan ihoa saunahunajalla.

Hyvä ruoka ja loistava seura tekevät juhlan. Ruokapöytään poimitaan juhannusruusuja. Tarjolla on erikoismakkaroita, itsetehtyä coleslaw-kaalisalaattia, grillikasviksia ja maissilastuja dippeineen. Tänä vuonna päätimme hankkia jälkkäriksi suklaapizzan. Ei yhtään huono idea. Minä olen sitä mieltä, että kaikkea uutta tulee aina maistaa. Kyllähän se ajatus hieman nauratti. En nyt sano, että oli mikään uskomaton makunautinto, mutta ainakin ihan hauska juttu!! Hieman maitokahvia kyytipojaksi, niin kyllä maistui. Aina pitää sattua myös pienoisesti kömmähdyksiä. Perheen veneilyretki ei ihan sujunut suunnitelmien mukaan. Perämoottori sanoi itsensä irti ja kovin kauas rannasta ei siis vene lähtenyt. Millainen teidän perheen juhannus oli?




lauantai 24. kesäkuuta 2017

Makuuhuoneen uudet tuulet - Harmaata ja pinkkiä


Eniten meidän talossa on käytetty aikaa lastenhuoneiden sisustamiseen. Selvästi huonommalle huomiolle on jäänyt vanhempien makuuhuone. Saatuani tilaisuuden tehdä yhteistyötä Cellbes:n kanssa päätin hieman päivittää makuuhuoneen ilmettä. Makuuhuoneemme seinät ovat vaaleanharmaat ja muuten huoneessa on mustavalkoinen väritys. Päätin valita rohkeasti pinkit pussilakanat piristämään huonetta. Tämän verran pinkkiä saa sietää myös perheen mies. Meillä nukutaan monta tyynyä pään alla, joten päädyin hankkimaan vielä toisen setin tyynyliinoja. Harmaa ja pinkki sopivat kyllä kauniisti yhteen.


Vaihtoon meni myös makuuhuoneen vanha matto. Uusi matto noudattaa huoneen tuttua mustavalkoista värimaailmaa. Vanha yöpöytäkin piristyi mukavasti uusien tekstiilien ansiosta.


Koristetyynyjä ei voi olla koskaan liikaa. Harmaan huovan kaveriksi valitsin vielä puuvillapuolipanamasta tehdyt "Enjoy today" ja "Fly me to the moon" koristetyynyt. Kätevästi samasta paikasta sai hankittua myös edulliset sisätyynyt. Monesti on käynyt niin, että olen innolla hankkinut uudet koristetyynyt ja sitten ne ovat jääneet pitkäksi aikaa lojumaan, kun en ole saanut hankituksi niihin sopivia sisätyynyjä. Kuulostaako tutulle?


Olen nähnyt monissa sisustuslehdissä ja blogeissa vaaterekkejä vanhempien makuuhuoneessa ja mietin pitäisikö sellainen hankkia myös meille. Lähes kaikki vaatteeni ovat mustavalkoisia, joten ne sopisivat mukavasti sisustukseen. Tämänkin kauniin mekon saisi vaaterekissä kivasti esille. Eihän ihan kaikkea tarvitse piilottaa komeroihin. Onko teillä vaaterekki makuuhuoneessa? Onko ratkaisu ollut toimiva? 


Pienen muutoksen myötä on kiva pujahtaa vastapestyihin ja mankeloituihin petivaatteisiin. Koko talossa mennään, niin lasten ehdoilla, että välillä sitä unohtaa, että aikuisetkin tarvitsevat ja ansaitsevat oman viihtyisän tilansa. Ajattelin vielä etsiä tilaan, jonkin omaa silmää miellyttävän julisteen. Yksi ehdokas on jo mielessä.




Yhteistyössä Always somewhere else ja Celbes