sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Puutarhaunelmia


Menneet vuodet ovat opettaneet minulle rohkeutta tarttua asioihin. Välillä voi astua reippaan askeleen mukavuusalueen ulkopuolelle. Epäonnistumista ei kannata ainakaan etukäteen pelätä. Olen koko ikäni kärsinyt viherpeukalon puutteesta. Rakastan silti erilaisia kasveja, sekä puutarharakennelmia. Katson televisiosta jokaisen puutarhaohjelman ja unelmoin. Haluaisin ottaa homman haltuun. Tänä keväänä Viherpeukalot auttavat minua alkuun hommassa.

Pihamme on todella suuri ja ajattelin aluksi ryhdistäytyä lähipihan kuntoon laittamisessa. Tavoitteena on, että olisi kiva katsella ikkunoista pihalle ja nähdä jotakin silmää hivelevää (ja tuntea pienoista tyytyväisyyttä). Viherpeukaloiden nettisivujen avulla etsin pihamme haastaviin olosuhteisiin soveltuvia kasveja. Kukka- ja kasvihaku auttaa jokaista löytämään juuri omaan pihaan sopivat kasvit!! Sivustolta löytyy kätevästi myös hoito-ohjeet. Itseäni helpotti suuresti se, että kaikki oleellinen tieto löytyi samasta paikasta. Elämä on juuri nyt niin kiireistä, että ei yksinkertaisesti ole aikaa lukea paksua pinoa puutarhakirjoja tai viettää tuntitolkulla aikaa netin uumenissa tietoa etsien. Tilauksen tekeminen oli kyllä todella helppoa ja vaivatonta. Kasvit saapuivat matkahuoltoon melkoisen pikaisesti.


Aurinkoiseen ja paahteiseen pihaan valitsin sitkeitä kasveja, jotka kestävät myös vähäravinteisen kasvualustan. Samalla taisin myös moninkertaistaa pihaprojektin onnistumisen mahdollisuutta. Rakastan erilaisia havukasveja ja monivuotisia perennoja. Uskon, että pihapiiri saa uusista istutuksista rutkasti näyttävyyttä! Nyt suunnittelemaan istutuspaikkoja kasveille. Tuleva torstai hyödynnetään ehdottomasti pihahommille. Puran pihamaan tapahtumia tänne blogin puolelle, jotta tekin pääsette mukaan puuhaan! Tiedossa siis suunnitelmia, rankkaa työtä, tuloksen ihastelua ja yksi hauska pieni diy-ylläri, joka varmasti innostaa monia teistä. Palataan.
      

Yhteistyössä Always somewhere else ja Viherpeukalot

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Värikästä vai pelkistettyä?


Jäätelöpuikko tuo kesän tullessaan, vaikka sää on ollut melkoisen oikukas viimeiset viikot. Äitienpäivän suuren myllerryksen jälkeen olen sisustellut Pikku Tähden huonetta ihan rauhassa ja maltilla. Voisi sanoa, että olen makustellut eri värejä. Huone on melkoisen pieni, mutta samalla todella viihtyisä. Seinissä ja katossa on uudet kauniit paneelit. Väritys on valkoista ja vaaleanharmaata. Yleensä hoidan sisustuksen nopealla kädellä, mutta nyt olen halunnut kerrankin miettiä rauhassa, mitä huonekaluja ja esineitä huoneeseen todella haluan. Olen huomannut miettiväni kuinka rakastan värejä, mutta samalla sydämeni sykkii myös mustavalkoiselle tyylille. Aluksi ajattelin, että tekisin huoneesta mustavalkoisen, mutta värejä alkoi ilmestyä huoneeseen kuin itsestään. Ehdottomuus on jotakin mihin en mitä ilmeisimmin pysty.


Rakastan vanhoja esineitä ja kerroksellisuutta sisustuksessa. Yhdistelen mielelläni uutta ja vanhaa, halpaa ja kallista. Teen löytöjä kirpputoreilta ja nettikaupoista. Minulle on tärkeää, että koti saa hyvälle tuulelle. Olen erityisesti panostanut kotimme lastenhuoneisiin. Toivon, että lapset muistaisivat lapsuudenkodin iloiset värit ja huoneet, jotka kutsuivat leikkimään. Pikku Tähden huonetta esittelen tarkemmin blogissa, kun olen saanut kaiken kohdalleen. Sitruunainen Tiitiäinen & Tyllerö tarjoilee kaikenlaisia herkkuja lastenhuoneisiin! Käykää ihmeessä tutustumassa valikoimaan. Iloinen Jäätelöpuikko pääsee koristamaan Pikku Tähden pinnasänkyä. Seurakseen pikkuinen tyyny saa mummon virkkaaman päiväpeiton.


Tärkeintä on kokea koti omakseen. Erilaisia tyylejä voi rohkeasti yhdistellä toisiinsa tai vain ympäröidä itsensä asioilla joista todella pitää. Ja elämän tarjoillessa sitruunoita kannattaa ehdottomasti leipoa piirakka!

Yhteistyössä Always somewhere else ja Tiitiäinen & Tyllerö

tiistai 16. toukokuuta 2017

Kuulumisia - Lähestyvät ristiäiset


Päivät kuluvat hurjaa vauhtia ja muistuttavat toisiaan. Kolmen lapsen perässä pysyttely on kyllä melkoinen taitolaji. On päiviä, jolloin kaikki soljuu eteenpäin ihan mukavasti ja välillä taas kaikki aikataulut menevät ristiin ja rastiin. Vauvalla on tietysti oma aikataulunsa ja perheen keskimmäinenkin on vielä kovin pieni. Päivästä kuluu paljon aikaa perushoitoon, sylittelyyn ja isompien lasten riitojen selvittelyyn. Olen saanut huomata, että kolme lasta on melkoinen työmaa. On tämä silti ihanaa, vaikka välillä meinaa vuorokaudesta yksinkertaisesti loppua tunnit. Unenpuute saa muistin pätkimään ja itsestä ei juuri ehdi pitää huolta. Olen kuitenkin monena aamuna saanut ihailla heräävää päivää. Maisema vintin ikkunasta ei ole kovin kaunis, mutta taivaan vaihtuvat värit piristävät mieltä. Aamun kirkkaus syttyy aivan hetkessä. Kaunista.


Lähestyvät ristiäiset ovat teettääneet työtä ja vielä on paljon tekemättä. Juuri nyt tuntuu siltä, että ehdinkö leipomaan, siivoamaan ja järjestämään paikat ajoissa kuntoon. Pikkuisille pitäisi löytää juhlavaatteet ja minunkin pitäisi mahtua johonkin mekkoon. Mikä siinä on, että ristiäiset tuntuvat aina tulevan eteen niin kovin nopeasti? Tänään kahvittelimme papin kanssa ja sovimme toimituksen kulusta. Olen yrittänyt jakaa pieniä hommia ympäri viikkoa, jotta suoriutuisin kaikesta, mitä pitää tehdä. Leipominen jää kaikki lauantaille. Silloin on keittiössä uuni kuumana ja kakkuja paistellaan sarjassa.


Äitienpäivän vietimme kotona. Minua hemmoteltiin hyvällä ruoalla ja sain kerrankin juoda kahvini kuumana. Uhrasimme päivästä arvokkaita tunteja talon huonejärjestyksen vaihtamiselle. Minä ja perheen pienimmät muutimme takaisin talon vinttiin ja leikkihuone palautui talon alakertaan. Olen laittanut hiljakseen Pikku Tähden huonetta kuntoon ja siitä on tulossa postausta blogiin. Postausta on luvassa myös pihamaan viherpeukalo hommista.

Ihan viime viikkoina olen vihdoinkin saanut ajatukseni juoksemaan blogin suhteen hieman uusille urille. Tätä hommaa on kiva tehdä, mutta ei siten, että tuntee syyllisyyttä tai painetta postausten määrästä. Juuri nyt elämä on sen verran kiireistä ja kuluttavaa, että olisi täysin kohtuutonta vaatia itseltään kovin tiuhaa päivitystä. Täällä kuitenkin ollaan ja kaikkea kivaa on luvassa, mutta perheen ja lasten ehdoilla. Haluan myös, että homma pysyy itselle mielekkäänä. Elämä ensin ja sitten blogi.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

JEE - Vihdoinkin toimiva vaunuverho


Tänään oli ihastuttavan aurinkoinen päivä. Vietimme koko perhe touhukasta päivää omassa pihassa. Huomasin iloitsevani, että pihassamme on lapsien leikeille runsaasti tilaa. Hiekkalaatikolla keitettiin kurapuuroa, pelattiin palloa, keinuttiin, ratsastettiin keppihevosella, piirrettiin katuliiduilla, potkuteltiin mopolla ja potkulaudalla sekä kerättiin kukkasia. Puuhaa ja menoa riitti. Perheen Pikku Tähti tyytyi ottamaan pihalla kunnon nokoset vaunuissa.


Voisi ajatella, että talon viimeiselle vauvalle ei juuri hankita mitään uutta. Näin minäkin ajattelin. Meillähän pitäisi olla kaikki valmiinaa pienokasta varten. Olen kuulunut niihin vanhempiin, jotka ovat hankkineet tavararoita maltillisesti kaikille talon lapsille. Monesta asiata olen ajatellut, että pärjään ilmankin. Nyt olen kuitekin vaihtanut mielipidettä vaunuverhon suhteen. Kolmannen lapsen kohdalla en enää halua taiteilla harsoliinoja pyykkipojilla kiinni vaunun kuomuun. Viritykseni eivät ole koskaan pysyneet kunnolla paikoillaan.


Ilokseni sain mahdollisuuden tehdä yhteistyötä Baby Wallaby:n kanssa ja löysin heidän valikoimistaan aivan ihastuttavan käännettävän vaunuverhon. Vaunuverho (52 x 57 cm) on 100% puuvillaa ja suojaa vauvaa pienoiselta sateelta, tuulelta ja auringolta sekä melulta. Vaunuverhon voi kiinnittää kätevästi myös turvakaukalon kantokahvaan! Paketin mukana tulee seitsemän joustavaa muovirengasta. Baby Wallaby:n tekstiilit ovat lapselle turvallisia eivätkä sisällä käsittely- tai lisäainejäämiä. Tuotteet voidaan pestä 30 asteessa ja silittää yhden pisteen silityksellä.



Vaunuverho on mielestäni oikein mukavan näköinen. Tunnustaudun raitojen faniksi. Myönnän, että ulkoilu vauvan kanssa helpottui ja muuttui myös tyylikkäämmäksi. Samaa kuosia oleva trikoopeitto (80 x 80 cm) täydentää kokonaisuuden. Vaunuverho ja trikoopeitto piristävät ihanasti mustien rattaiden hieman raskasta ilmettä.


Instagramin puolella on nyt käynnissä kiva arvonta, jossa voittona on testissä ollut setti. Tarjolla voittajalle siis käännettävä vaunuverho ja pehmoinen trikoopeitto! Kipaise osallistumassa!

Yhteistyössä Always somewhere else ja Baby Wallaby

torstai 4. toukokuuta 2017

Kotiäidillä on juuri nyt pikkuisen kiire


Vappu oli ja meni. Olisin halunnut panostaa enemmän yhteiseen hassutteluun, mutta viikonloppu hurahti ohi jälleen kerran liian nopeasti. Tunnen pientä alakuloa. Toivoisin, että saisin päivään mahdutettua muutaman ylimääräisen tunnin. Käyttäisin ne lasten kanssa leikkien ja touhuten. Tarvitsisimme enemmän perheaikaa. Rauhallisia päiviä ilman ylimääräistä ohjelmaa. Tässä taitaa pienoisesti puhua nyt yövalvomiset. Eihän sitä toki voi ohittaa, että yöt ovat juuri nyt hieman repaleisia. Kyllähän se väistämättä näkyy monessa asiassa. Väsymyksen läpi katsottuna Vapun värit eivät näyttäneet tänä vuonna ihan, niin kirkkaille kuin yleensä. Ja toki sitä heti tuntee syyllisyyttä, jos ei ole kaikessa täydellisesti mukana.

Nyt täytyy keskittyä entistä enemmän pieniin iloihin. Päivät täyttyvät erilaisesta juoksemisesta. On jatkuva kiire, mutta en kuitenkaan tunnu saavan juuri mitään aikaan. Syöttöjen välissä juoksen taloa päästä päähän kanniskellen likapyykkiä, peittämässä sänkyjä ja keräämässä leluja. Toisella kädellä keitän makaronia, imuroin ja otan samalla vastaan keskimmäisen uhmaa. Otan ilolla vastaan jokaisen ylimääräisen pyhän kalenteriin ja sen myötä toisen aikuisen kotiin auttamaan lasten kanssa. Liian usein joudun vetoamaan kiireeseen, kun lapset haluaisivat äidin mukaan leikkiin. Tekisi mieli antaa sänkyjen olla peittämättä, jättää astianpesukone tyhjentämättä ja täyttämättä...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Haluaisin vain olla perheeni kanssa. Pelata lautapelejä, lähteä metsäretkelle ja paistella lettuja. Ei kaipaa vieraita. Juuri nyt oma porukka riittää.




keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Pieni Tähti, joka putosi syliini


Ajatus sinusta syntyi, kun menetimme jotakin isoa ja arvokasta. Menetimme ihmisen, joka oli osa meidän perhettä. Osa sitä perhettä, joka kootaan aikuisena ihmisistä jotka koetaan erityisellä tavalla läheisiksi. Ystävän äkillinen poismeno jätti jälkeensä suuren tyhjiön. Kävimme lävitse kaikki surun eri vaiheet. Oli epäuskoa, vihaa, ikävää ja hyväksyntää. Aluksi oli vaikea käsittää sitä minkä tiesi todeksi. Seuraavana tuli viha. Maailma oli riistänyt sinut meiltä. Vihasin pimeyttä, joka tuntui sulkevan väkisin syliinsä.

Muistan kuinka usein itkin yksinäni. Etsin lohtua musiikista. Meille tutuista kappaleista. Ne toivat sinut aina hetkeksi lähemmäksi. Pidin pientä poikaani sylissäni ja keinutin häntä musiikin tahtiin. Yritin samalla vakuutella itselleni kuinka kaikki muuttuisi taas hyväksi. Kuinka tulisi hyvksyntä sille, että asiat olivat nyt toisin. Oli talvi, tuli kevät ja alkoi vihdoin kesä.

Pimeys ja suru saivat minut kapinoimaan. Halusin luoda valoa sinne missä oli pimeää. Meiltä oli viety jotakin ja minä halusin luoda tilalle iloa. Laittaa kampoihin elämälle ja sen julmille oikuille. Halusin kuoleman sijasta elämää. Jossakin toiveeni kuultiin. Haluaisin ajatella, että sinä lähetit meille Tähden. Pieni Tähti putosi syliini matkaten ensin läpi pimeyden ja valon. Silittäessäni pienen tyttäreni poskea, sulkiessani hänet syliini tunnen kuinka pimeys väistyy ja antaa vihdoin periksi. Tunnen kuinka ilma taas kulkee keuhkoissani.

Olet yhä osa elämäämme. Olet ajatuksissa ja puheissa. Lukemattomissa muistoissa. Emme ole sanoneet sinulle hyvästi. Parhaat ystävät eivät jätä hyvästejä. Me tapaamme vielä. Elämä jatkuu. Valossa ja askel kerrallaan. Pikkuinen Tähti on täällä.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Sir Octopus ja Sir Penguin tavattavissa - NatureZOO söpöliinit!


Aivan kohta on Pikkuisen Tähden oma huone valmis ja pääsen sitä teille esittelemään. Ihanaa saada vihdoin kaikki pitkään säilössä olleet tavarat paikoilleen. Fiilistelen ihan täysillä talon viimeistä vauvaa. Otan tästä elämänvaiheesta irti aivan kaiken ja söpöstelen oikein urakalla. Oli aivan pakko hieman etukäteen tulla vilauttamaan teille suloisia kuvia NatureZOO:n tuotteista. Sir Octopus soittorasia soittaa kauniin heleää sävelmää, johon vauvan on helppo rauhoittua. Pehmoisessa soittorasiassa on kätevä tarrakiinnitys, jolla veikeän veikkosen saa helposti kiinnitettyä haluamaansa paikkaan. Sir Penguin helistin on kokonsa puolesta täydellinen pikkuisen tarkastelijan käsiin. Molemmat lelut ovat käteen suloisen pehmoisia. Helistimen voi pestä käsin 30 asteessa. Helisitimissä ja soittorasioissa seikkailevat monet hauskat hahmot. Valikoimaan kuuluu lisäksi vaunuleluja, pehmoleluja ja mobileita. NatureZOO:n tuotteiden maahantuojana toimii Kiddex.

Tanskalaiset NatureZOO:n tuotteet ovat valmistettu pehmeästä ja korkealaatuisesta bambukuidusta, joka täyttää Öko-Tex 100 standardin vaatimukset. Tuotteista ei löydy haitallisia torjunta-aine, raskasmetalli- tai formaldehydijäämiä. Tuotteiden turvallisuuteen on muutenkin kiinnitetty erityistä huomiota mm. tuotteiden täyte on erillisessä pussukassa. Näin minimoidaan tukehtumisvaaraa. Tuotteet valmistetaan Kiinassa. Valmistajina toimivat äidit, jotka haluavat olla lastensa kanssa kotona ja naiset jotka ovat jääneet työkyvyttömiksi, mutta tarvitsevat ansioita perheensä elättämiseksi. Oppinsa naiset saavat NatuZOO:n virkkausopistossa ja heille maksetaan työstä Fair Trade:n mukaista palkkaa.



Yhteistyössä Always somewhere else ja Kiddex

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Essence tuo väriä kevääseen ja väsyneille kasvoille


Lämpöiset ja aurinkoiset kevätpäivät tuovat mukanaan lupauksen kesästä. Odotuksen ja sektion jälkeen keho alkaa pienin askelin tuntumaan taas omalle. Peilikuva on vielä hieman kalpea ja kilot ovat karisseet aavistuksen liian nopeasti pois. Onneksi kasvoille voi nyt loihtia tervettä hehkua! Ihana paketti väriä, hauskuutta ja piristystä saapui nostattamaan suupieleni ylöspäin. Kiitos WHY NOT PR. En ole aikaisemmin testannut Essence:n tuotteita, mutta olen kyllä kiinnittänyt huomiota tuotteiden iloisuuteen, nuorekkuuteen ja edulliseen hintaan. Tuotevalikoima on myös melkoisen runsas!

Tälle keväälle on tarjolla ihastuttavia uutuuksia monenlaiseen makuun. Pidän erityisesti itse koottavasta luomiväripaletista. Keksintö on kerrassaan loistava. Jokainen sävy tulee täten varmasti käyttöön. Arkena pelkkä ripsiväri ja kaunis huulikiilto riittää piristämään ilmettä. Saamani paketti oli kyllä niin kattava, että tuotteilla saa loihdittua monenlaisia erilaisia tyylejä. Raskauden aikana en ehostanut kasvojani kertaakaan. Tarkistin peilikaapin sisältöä ja huomasin, että minun tulee seuraavaksi panostaa meikkisiveltimiin. Kevään ja kesän aikana on luvassa paljon kivoja pieniä juhlia, johon on kiva laittautua ja nousta hetkeksi arjen yläpuolelle.

 
Mietin testaillessani tuotteita, että kallein ei aina tarkoita parasta. Essence tarjoaa ehdottomasti hyvän hinta-laatusuhteen. Uskon myös, että edullinen hinta rohkaisee kokeilemaan rohkeammin erilaisia tyylejä! Pitämään hivenen hauskaa. Edessä on kevään hilpein juhla eli Vappu. Olisiko nyt oikea aika kokeilla jotakin uutta tyyliä? Unohdetaan hyssyttely ja turvalliset valinnat ja kokeillaan jotakin innostavaa ja jännittävää.



Yhteistyössä Always somewhere else ja WHY NOT PR/Essence

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Rakeita, räntää ja sadetta - Meille kuuluu hyvää!


Tänään on tullut taivaan täydeltä rakeita, räntää ja sadetta. Aurinko on myös ilahduttanut pienillä pilkahduksilla. Olen aina sanonut olevani syksyihminen ja se pitää yhä paikkaansa, mutta myös keväässä on omat hyvät puolensa. Sään oikuttelu on oikeastaan ihan hauskaa. Pitkän pimeän jakson jälkeen koti näyttää taas hieman erilaiselle. Ikkunat kaipaavat kipeästi pesua ja uusia verhoja. Odotan kovasti, että saamme siivota remontin sotkut pois nurkista ja siirrettyä tavarat niiden oikeille paikoille. Paljon uusia suunnitelmia muhii taas mielessä. Toivon, että koti olisi kunnossa ristiäisiin mennessä.

Elämä talossa rytmittyy uuden tulokkaan aikataulujen mukaisesti. Pyykkikone jauhaa lasten likaisia vaatteita lähes ilman taukoa, kattilassa keitetään tuttipulloja ja me vanhemmat valvomme vauvan kanssa öitä. Takana on pari neuvolakäyntiä, jossa on todettu meidän vauvan kasvavan oikein mukavassa tahdissa. Ruokailujen väliin mahtuu jo pienoisesti seurusteluaikaa. Tänään huomasin ajattelevani, että tuntuu lähes uskomattomalta, että olen suoriutunut jo kahdesti aikaisemmin vauva-ajasta. Hymähdin itsekseni. Onhan tämä aivan upeaa aikaa. Saa ihmetellä pikkuista taimea ja seurata sen kasvua. Arjen tahti on myös aika kiivasta ja vaatii pienoista taiteilua. Ei ole mikään helppo juttu esimerkiksi ajoittaa lasten päiväunia. Uskon kuitenkin, että yhteinen rytmi löytyy harjoittelemalla.


Meillä on piha kohta siivottu talven jäljiltä. Talon isäntä on isompien lasten kanssa hoitanut haravointi hommat. Kolmikko on keksinyt vanhalle koira-aitaukselle uutta käyttöä ja se toimii nykyään jalkapalloareenana. Pallo pysyy paremmin pelissä mukana, eikä karkaa pikkuisilta pelaajilta. Tyhjä aitaus on välillä surullinen näky. Koirista luopuminen on kuitenkin ollut oikea ratkaisu, vaikka päätös oli aikoinaan todella rankka tehdä. Minulla ei olisi rahkeet yksinkertaisesti riittäneet. Kaipaan silti karvakorvia suunnattomasti ja muistelen meidän yhteisiä hetkiä usein. Onneksi tänään naapurin kissa osui pihalle herkuttelemaan leikkeleellä. Meille kuuluu siis hyvää. Eletään ihan tavallista arkea ja syödään siskonmakkarakeittoa. Odotetaan kovasti Vappua. Minä voimistun jokainen päivä ja kohta saan nostaa Pikku Herran syliin. Meillä on lapset ottaneet hyvin uuden tulokkaan vastaan. Pikku hiljaa alan suunnittelemaan jo ristiäisiä, että ei tule sitten kamala kiire. 


keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Hyvästi lelukaaos!


Meiltä löytyy talosta lasten omien huoneiden lisäksi viihtyisä leikkihuone. Ajattelin, että vintissä sijaitseva leikkihuone vähentäisi painetta olohuoneessa ja aikuisille jäisi talossa myös hieman omaa tilaa. Olohuone on kuitenkin paikka, jossa kaikki viihtyvät. Pieni hetki ja lapset ovat täyttäneet olohuoneen omilla leluillaan. Pähkäilin pulmaa pitkään ja sitten keksin tehostaa hieman olohuoneen säilytystä. Nyt sohvapöydän virkaa toimittaa kätevä Päijät arkkupöytä. Arkkupöytä sopii tilaan näppärän kokonsa puolesta (Leveys 78 cm, Syvyys 78 cm, Korkeus 48 cm) paljon vanhaa pöytää paremmin. Pöytä on valmistettu männystä ja pidän erityisesti sen valkoisesta väristä, joka piristää huoneen yleisilmettä mukavasti. Iso plussa on myös se, että arkkupöytä kätkee sisälleen ne kaikista suurimmat lelut. Arkkupöydän kansi aukeaa molemmilta puolilta, joten lelujen esiin ottaminen on myös vaivatonta.


Talossa ei voi koskaan olla liikaa säilytyslaatikoita. Arkkupöydän pariksi valikoitui hauskat Iikka säilytyskorit. Korit ovat todella tukevaa canvasta, joka säilyttää hyvin ryhtinsä. Koreissa on myös kätevät kantokahvat. Korit ovat myös tarpeeksi tilavia (40x40 cm), joten niihin saa mahtumaan runsaasti tavaraa. Muutamalla harkitulla liikkeellä koko olohuone sai uuden ilmeen. Lasten ollessa nukkumassa olohuone on helppo ja nopea siivota lasten leikeistä. Aikuisetkin mahtuvat vielä istumaan toviksi iltaa olohuoneeseen. Ei enää kompastelua leluihin. Ei enää kaaoksen katselua.


Rintamamiestalot ovat ihania, mutta hieman epäkäytännöllisiä. Ajattelin korjata tätä toimimattomuutta pieni askel kerrallaan ja jakaa oivallukseni teille tänne blogin puolelle. Jokainen pieni askel on askel kohti viihtyisämpää kotia!


Yhteistyössä Always somewhere else ja Veken Kaluste

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Vauvanhoitotarvikkeet - Minun valintani on Ainu!


Kyllä on ollut mukava aloittaa vauva-arki yhdessä Ainun kanssa. Muutama päivä kotiin saapumiseni jälkeen käväisin postissa hakemassa meidän pikkuiselle neidille osoitetun paketin. Paketti oli täynnä hyödyllisiä vauvanhoitotarvikkeita! Lähes kaikki tuotteet ovatkin päässeet meillä suoraan käyttöön. Ainu ensitutti ja Ainu MAM Start ovat molemmat kelvanneet meidän neidille. Toisinaan vauvat tuntuvat suosivan vain tietynlaisia tutteja (näin meillä oli ainakin esikoisen kohdalla), mutta nyt rauhoittumisen avuksi tepsivät kaikki talon tutit. Minä olen aina ollut herkkä antamaan vauvoilleni tutin suuhun. Yösyötön jälkeen meidän neiti ei oikein tykkää vaipanvaihdosta ja itku tulee herkästi, vaikka kuinka hellästi ja huomaamatta yritän suoriutua hommasta. Tutti rauhoittaa tilanteen nopeasti. Vielä hetki sylissä ja sitten lasken vauvan koppaansa uinumaan.


Tuttipulloista meillä on ennenkin ollut käytössä Ainu MAN Easy Start Anti Colic malli. Suosin tätä pullomallia varsinkin yösyötöillä. Venttiilin ansioista tuttipullosta ei kulkeudu ilmaa vauvan mahaan. Talosta löytyy jo entuudestaan Ainun perustuttipulloja, jotka ovat yhä ahkerassa käytössä. Rakastan pullojen kuvitusta ja hauskoja värejä. Ainu Muumi tuttipullo on muodikkaan mustavalkoinen. Menee aivan täydestä tämmöiselle Muumi Fanille. Ainu Ensilusikka saa vielä tovin odotella käyttöönottoa. Aika menee kyllä vauvan kanssa, niin hurjaa vauhtia eteenpäin, että kohta sitä huomaa jo lusikoivan sosetta vauvan suuhun. Hyväntuulinen hymähys.


Ainu Ensipupu Ballerina ja Pikkuherra  ovat meidän talossa kaikkien lasten mieleen. Esikoinen varsinkin ihailee Ballerinan tyllihametta ja kaunista rusettia. Useasti olen nähnyt pupujen tanssivan ja vaihtavan muiskuja keskenään. Ihastusta ilmassa! Kaikki talon Ainu Ensipuput ovat saaneet korvaansa rusetin ja yhdelle pupuista piti äidin kyhätä myös hame. Nyt kaikki talon puput ovat siis vallan erikoisia. Ensipuput ovat meidän perheessä tärkeitä. Pupu on hankittu jokaiselle taloon saapuneelle lapselle. Lapset pitävät myös huolen pupuistaan ja kovasti kerrataan kuka on saanut ja minkä pupun vauvana.


Huomenna alkaa meidän talossa uusia aika. Isä palaa takaisin töihin. Monta päivää on ajatus omaa mieltäni kalvanut. Muutaman kyyneleen olen vuodattanut. Tiedän miten kovasti lapset tulevat kaipaamaan isäänsä. Yhteiset viikot kuluivat taas liian nopeaan. Meillä oli tässä kaikenlaista ylimääräistä hässäkkää. Ensin olimme kaikki vuorollamme todella kipeitä ja se vei voimia. Sektion jälkeen minä olin heikkona pitkän aikaa. Vintin remontointi venyi hiukkasen liian pitkälle. Viimeinen viikko on ollut myös levottomampi nukkumisen suhteen. D-vitamiinin aloitus on saanut Pikku Neidin itkuiseksi yöllä. Huomenna minun tulee yksin löytää toimivat rutiinit lasten kanssa. On vain luotettava siihen, että saan kaiken hoitumaan.



Yhteistyössä Always somewhere else ja Ainu

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Tervehdys Pääsiäisen keskeltä!


Meilläkin on pienoisesti ehditty panostaa Pääsiäisen viettoon. Särkylääkkeen voimalla askartelin yhdessä esikoisen kanssa virpomavitsat. Päätimme panostaa oikein kunnolla ja ideoimme hieman erilaiset koristelut tämän vuoden vitsoihin. Esikoinen pujotteli näppärästi puuhelmiä rautalankaan ja äiti hieman auttoi oksiin kiinnityksessä. Lisämausteena toimi raffinauha, sulat ja koristeteippi. Pieneksi noidaksi pukeutuminen oli tietysti myös hauskaa. Virpomaan mentiin isin kyydillä ja mukana oli myös Pikku Herra, joka toimi lähinnä laaduntarkkailijana. Kovasti esikoinen nautti puuhasta ja siitä, että sai olla toimittamassa tärkeää tehtävää. Hieman taisi myös jännittää.


Pääsiäisruohon kylvimme tuttuun tapaan pieniin kippoihin ja kuppoihin. Meiltä puuttuu talon astia kokoelmista sellainen kunnon iso "kylvökuppi". Olen yrittänyt sellaista katsella kirpputoreilta, mutta ainakaan toistaiseksi en ole löytänyt mieleistä. Erilaiset pienet kupit tarjottimella näyttävät mielestäni ihan kivoille. Pieni ruusukuppi on peräisin meidän omalta pihamaalta. Löysin sen ensimmäisenä keväänä siivotessani pihaa talven jäljiltä. Se on varmasti ollut talon edellisten omistajien lasten leikeissä mukana. Minusta kahvikuppi oli ruusuineen niin kaunis, että pesin sen ja otin käyttöön.

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Mietintää ja pohdintaa


Olen kirjoitellut monta vuotta blogia Kaksplussan blogiverkostossa. Tuona aikana olen tavannut huiman määrän kivoja tyyppejä ja solminut ihan oikeita ystävyyssuhteita. Olen saanut kohdata ihania ihmisiä, jotka ovat läsnä elämässäni ihan päivittäin. Yhdessä jaetaan sama elämänvaihe ja hieman hullu harrastus. On lohduttavaa tietää, että astuessani uuteen saan pitää elämässäni kaikki itselleni tärkeäksi tulleet ihmiset. Kenties olettekin huomanneet, että blogistani ovat poistuneet Kaksplussan kehykset ja karuselli. Harkinnassa oli tovin uusi alku uudessa yhteisössä, mutta lopulta huomasin kuitenkin painavani jarrupolkimen pohjaan.

Uuden vauvan taloon saapuminen on ollut ihana myllerrys. Meillä on kotona kaikki hauskasti mullin mallin. Keittiöntasot täyttyvät tuttipulloista, harsoliinoista ja muista tarvikkeista. Hiihtelemme koko porukka kotona villasukat jalassa ja keskitymme toisiimme. Tänään avasin ensimmäistä kertaa hetkeksi läppärin. Huomasin sähköpostin täyttyneen ääriään myöten. Pieni sometauko sai minut ymmärtämään kuinka kiinni olen ollut bloggaamisessa jo pitkään. Huomasin miettiväni haluanko enää jatkaa. Pyydänkö liikaa itseltäni ja perheeltäni. Olisiko aika keskittyä enemmän oikeaan elämään. Sulkea pois turha hälinä ja kaikki se, mikä vie energiaani ja antaa perheelleni parasta. Bloggaaminen on harrastus. Ei työ. Se antaa paljon, mutta myös vie mennessään.

Olen tehnyt tätä hommaa rakkaudesta lajiin. Rakkaudesta kirjoittamiseen. Kirjoittaminen on minulle yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Moni näkee minussa sosiaalisen ihmisen, joka pulisee paljon. Sisälläni asuu kuitenkin arka ja varovainen tyyppi, jonka ei ole aina helppo kertoa mitä mielessä liikkuu. Blogi on ollut minulle upea tapa opetella itseilmaisua. Monesti on oma olo avautunut ihan eri tavalla, kun on rohkeasti tarttunut läppäriin tai kameraan. Olen antanut nyt itselleni luvan vetää henkeä pitkästä aikaa. Blogi ei sulkeudu, mutta ei myöskään päivity ihan entiseen tahtiinsa. Postailen uudessa rytmissä. Itseäni kuunnellen ja perheeni parasta ajatellen.

Uskon, että kaikilla asioilla elämässä on oma syklinsä. Tuleva näyttää kuinka elämä asettuu uuden vauvan myötä. Puntaroin paljon sitä mikä on yksityistä ja mikä kuuluu blogiin. Pohdiskelen myös kotiäidin ja bloggarin erilaisia rooleja. Aina ei ole helppo tasapainotella kahden maailman välillä. Olen kuitenkin ensin äiti ja vaimo ja sen jälkeen vasta jotakin muuta. Luulen, että tulevaisuudessa haen jotakin sellaista, joka on minun itseni näköistä ja soveltuu niihin kehyksiin, joita olen itse ollut mukana luomassa. Aika Kaksplussalla ei kaduta, mutta välillä se vei metsään sen suhteen millaista blogia halusin pitää. Ja kaikki blogimaailman ilmiöt eivät olleet aina positiivisia. Huomasin olevani välillä vailla energiaa ja pahoilla mielin. Nyt katsotaan kuitenkin tulevaan ja kohti keväistä aurinkoa. Mietitään ja pohditaan.

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Viimeiset heipat ennen H-hetkeä!


Viimeiset kaksi viikkoa ei ole mennyt aivan kuten kuvittelin. Meidän koko perhe on ollut kipeänä ja viimeiseksi tauti iski minuun. Jaksoin toivoa vielä muutama päivä sitten, että ehtisin viettää ennen sektiota muutaman terveen päivän. Olo ei ole kuitenkaan korjaantunut normaaliksi vieläkään. Hieman olen harmitellut huonoa tuuriani. Minä olen todella harvoin sairaana. Pitikin sattua juuri tähän saumaan. Sanomattakin on selvää, että talossa on riittänyt runsaasti puuhaa, kun olemme laittaneet kaikkea valmiiksi vauvaa varten. Välillä olen joutunut luovuttamaan ja antanut perheen isän tehdä hommia puolestani. Olen tyytynyt seuraamaan sivusta. Lapset ovat olleet kovin innoissaan, kun isä on kotona ja minä myös. Meillä on ollut oikein hauskaa yhdessä.

Huominen vielä ja sitten koittaa H-hetki. Blogi hiljenee nyt toviksi. En ole tehnyt postauksia varastoon ja ajastellut niitä teille. Palaan blogin ääreen, kun olen kotiutunut ja toipunut. Huomenna keskitytään perheeseen. Tehdään yhdessä jotakin mukavaa. Torstaina lähden aikaisin aamusta kassini kanssa laitokselle. Kovasti tuleva jännittää. Jännitän toki leikkausta, mutta myös vauvan tapaamista. Millaisen vauvan saan syliini. Onko tulokas tyttö vai poika. Onko rauhallinen tuhisia vai jotakin aivan muuta. Kaikki otetaan vastaan. Täytyy todeta, että odotus on kyllä kulunut näin viimeisellä kerralla aivan mahdottoman nopeasti. Kaikki on onneksi sujunut varsin mallikkaasti. Veriarvot ovat hitusen heitelleet, mutta muuten olen jaksanut ihan hyvin. Pitäkää minulle peukkuja, että kaikki sujuu hyvin myös viimeisellä etapilla! Hieman surkuttaa olla erossa lapsista. Ikävä on varmasti sairaalassa kova. Yritän muistuttaa itseäni, että kyse on kuitenkin pienestä hetkestä. Nauttikaa te muut hieman oikukkaasta, mutta ihanan keväisestä säästä. Yritän palata pian takaisin.

PS: Tänään istuin hetken pihalla auringonpaisteessa. Silmät suljettuina. Hetki oli täydellinen. Pikku Herra touhotti vieressä köttikärryjen kanssa. Könysi hetkeksi istumaan kainalooni. Mies puuhaili pihaa kuntoon. Toisinaa noissa pienissä hetkissä on kaikki, jos tiedätte mitä tarkoitan. Olen niin onnellinen.

Pientä temppuilua - Meille kotiutui voimistelurenkaat!


Monessa blogissa on vilahdellut iloisesti temppuilevia lapsia. Riemunkiljahdukset on melkein saattanut kuulla omissa korvissa. Tästä innostuneena minäkin päätin yllättää talon vekarat oikein isosti. Nyt meilläkin pääsee kokeilemaan omia rajojaan ja innostumaan liikunnan ilosta myös sisätiloissa. Voimistelurenkaat saavat suupielet kääntymään ylöspäin. Kuka ei tykkäisi temppuilusta ja pienoisesta apinoinnista kotona. Itse olen hieman ylivarovaista sorttia ja siksi hankin voimistelurenkaiden pariksi oitis myös voimistelupatjan. Pieni pyllähdys ei haittaa, kun lattialla on pehmuketta. Voimistelupatjan päällä on myös kiva harjoitella kuperkeikkoja. Patjan värikin istuu mukavasti sisustukseen. Päällisen saa kätevästi irrotettua puhdistusta varten sivussa sijaitsevan vetoketjun avulla.


Suomen Voimistelutuote valmistaa turvallisia, myrkyttömiä ja  pitkäikäisiä tuotteita koko perheen iloksi. Lempäälän tehtaalla sijaitsee noutomyymälä, mutta tuotteita saa myös tilattua kätevästi netin kautta. Kotimaisuus on itselleni isossa arvossa ja tuotteista huokuukin viimeistelyn taito. Meille kotiutui puuvahalla kauniisti käsitellyt valkoiset voimistelurenkaat lasten koossa (ulkohalkaisija 195 mm ja paksuus 25 mm). Hauskana kontrastina valitsin renkaille mustat hihnat (0-250cm), joissa on helppo korkeudensäätö. Kiinnistys toimii tukevilla ja turvallisilla kattokannakkeilla ja palomiehenhakasilla (painoraja 300 kg). Tuotteiden mukana toimitetaan täydelliset kiinnitys/kunnossapito ja turvallisuusohjeet!


Meillä on nyt edessä lapsilla kovat muutoksen tuulet, kun taloon saapuu pian uusi vauva. Itsestäni tuntuu kivalle, kun tiedän, että talosta löytyy nyt uusi ja innostava puuhapiste isommille lapsille. Toistaiseksi meillä on sujunut oikein mallikkaasti rengasvuorojen jakelu. Lapset oppivat sopivasti temppuilun ohessa myös malttia! Uusi vauvakin pääsee ajallaan nauttimaan vauhdin hurmasta, kun turvallisiin kannakkeisiin voi välillä vaihtaa puukeinun roikkumaan. Hauskuutta riittää siis ihan kaikille. Pienoisessa mietinnässä on vielä puolapuiden hankinta. Kyllä tuo kiipeily, roikkuminen, kieppuminen ja keinuminen tulee lapsilta niin luonnostaan. Ilo katsella pienten temppuilijoiden puuhia.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Suomen Voimistelutuote