tiistai 16. toukokuuta 2017

Kuulumisia - Lähestyvät ristiäiset


Päivät kuluvat hurjaa vauhtia ja muistuttavat toisiaan. Kolmen lapsen perässä pysyttely on kyllä melkoinen taitolaji. On päiviä, jolloin kaikki soljuu eteenpäin ihan mukavasti ja välillä taas kaikki aikataulut menevät ristiin ja rastiin. Vauvalla on tietysti oma aikataulunsa ja perheen keskimmäinenkin on vielä kovin pieni. Päivästä kuluu paljon aikaa perushoitoon, sylittelyyn ja isompien lasten riitojen selvittelyyn. Olen saanut huomata, että kolme lasta on melkoinen työmaa. On tämä silti ihanaa, vaikka välillä meinaa vuorokaudesta yksinkertaisesti loppua tunnit. Unenpuute saa muistin pätkimään ja itsestä ei juuri ehdi pitää huolta. Olen kuitenkin monena aamuna saanut ihailla heräävää päivää. Maisema vintin ikkunasta ei ole kovin kaunis, mutta taivaan vaihtuvat värit piristävät mieltä. Aamun kirkkaus syttyy aivan hetkessä. Kaunista.


Lähestyvät ristiäiset ovat teettääneet työtä ja vielä on paljon tekemättä. Juuri nyt tuntuu siltä, että ehdinkö leipomaan, siivoamaan ja järjestämään paikat ajoissa kuntoon. Pikkuisille pitäisi löytää juhlavaatteet ja minunkin pitäisi mahtua johonkin mekkoon. Mikä siinä on, että ristiäiset tuntuvat aina tulevan eteen niin kovin nopeasti? Tänään kahvittelimme papin kanssa ja sovimme toimituksen kulusta. Olen yrittänyt jakaa pieniä hommia ympäri viikkoa, jotta suoriutuisin kaikesta, mitä pitää tehdä. Leipominen jää kaikki lauantaille. Silloin on keittiössä uuni kuumana ja kakkuja paistellaan sarjassa.


Äitienpäivän vietimme kotona. Minua hemmoteltiin hyvällä ruoalla ja sain kerrankin juoda kahvini kuumana. Uhrasimme päivästä arvokkaita tunteja talon huonejärjestyksen vaihtamiselle. Minä ja perheen pienimmät muutimme takaisin talon vinttiin ja leikkihuone palautui talon alakertaan. Olen laittanut hiljakseen Pikku Tähden huonetta kuntoon ja siitä on tulossa postausta blogiin. Postausta on luvassa myös pihamaan viherpeukalo hommista.

Ihan viime viikkoina olen vihdoinkin saanut ajatukseni juoksemaan blogin suhteen hieman uusille urille. Tätä hommaa on kiva tehdä, mutta ei siten, että tuntee syyllisyyttä tai painetta postausten määrästä. Juuri nyt elämä on sen verran kiireistä ja kuluttavaa, että olisi täysin kohtuutonta vaatia itseltään kovin tiuhaa päivitystä. Täällä kuitenkin ollaan ja kaikkea kivaa on luvassa, mutta perheen ja lasten ehdoilla. Haluan myös, että homma pysyy itselle mielekkäänä. Elämä ensin ja sitten blogi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti