lauantai 1. heinäkuuta 2017

Ihanan pysähtynyttä


Juhlat on juhlittu jo aikoja sitten, mutta vielä roikkuu koristeet keittiön katosta. Atsalea taas muistuttaa äitienpäivästä. Ei meillä sentään ole enää jouluvaloja ikkunoissa. Ennen olisin tehokkaasti korjannut kaiken pois ajoissa. Nyt ei ole kaikki asiat, niin justiinsa. En jaksa, enkä edes halua kiristellä turhista jutuista. Katon koristeista tuumasin miehelleni, että otan ne luultavasti pois elokuussa, kun vaihdan tilalle uudet syntymäpäiväkoristeet. Tämä ajatus tuntui kelpaavan myös miehelleni.

Meillä on talossa maailman helpoin vauva, mutta kolmen lapsen kanssa sukkulointi on välillä (tai siis aina) sen verran vauhdikasta, että kaikki epäoleellinen putoaa matkasta pois. Eilen taisin yrittää saada miestä jättämään ruohonleikkuun väliin ja sen sijaan tarjosin peli-iltaa lasten kanssa. Miehelläni on vain usein omassa päässään pitkä To Do-lista. Minä sitä välillä pienoisesti ahdistelen. Toisaalta itselläni on usein sama lista mielessäni koskien bloggaamista. Onneksi tämän kirjoittelun voi hoitaa yölliseen aikaan ja silloin se ei ole keneltäkään pois.

On tunnustettava, että nautin siitä, että olen pystynyt päästämään irti liiallisesta nipotuksesta ja kiristelystä asioiden suhteen. Tykkään tästä rennommasta Mira-Mariesta paljon enemmän. Viihdyn itseni kanssa nykyään paremmin. Tiedän, että lapset ovat saaneet minussa aikaan tämän muutoksen. Eilen istuin olohuoneen keinutuolissa kuopus sylissäni ja ajattelin omia pikkuisia apinoitani. Esikoinen opetti minua luopumaan itsekkyydestä. Keskimmäinen näyttämään enemmän rakkautta ja lämpöä. Kuopus taas on saanut nimityksen Pikku Tähti - Uusi Toivo (kyllä olen Tähtien Sota -fani). Pieni tuhisia on tehnyt minusta elämän edessä rohkeamman. Ihmisen, joka tavoittelee asioita, eikä pelkää enää niin herkästi epäonnistumista. Uusia ajatuksia on syntynyt iso rypäs. Jokainen askel tuntuu johdattelevan loogisesti kohti yhtä tiettyä polkua. Kiitos kuuluu paljolti lapsilleni ja upealle taustajoukolle. Lapseni ovat vilkkaita pikku apinoita, mutta he ovat minun apinoitani. Muisku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti