keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Pienet ja isot MÖRÖT


Elämässä on jaksoja, jolloin sitä miettii ja tuumailee isoja asioita. Kummastelee kenties pienoisesti, miten paljon sitä kantaa mukanaan henkistä painolastia. Jokaisella meistä on juttuja, jotka vetävät meitä alaspäin. Isoja ja puristavia möykkyjä rinnassa. Pelkoja. Toisinaan pelot on helppo nimetä ja tunnistaa. Usein ne ovat syntyneet varhaisista kokemuksista. Toisinaan taas pelko on enemmänkin epämääräinen tunne. Hälyytyskello, että jokin tuntuu olevan pielessä. Arjen ja ylipäätänsä elämän tasapaino on herkkä ja haavoittuva. Elämässä ainut pysyvä tekijä on muutos. Minäkin muutun.

Arjessa voi häiritä miljoona pikkuista asiaa, mutta niille ei anna kovin suurta painoarvoa. Usein sitä painiskelee jonkin ison asian kanssa. Kiertää ympyrää. Turhautuu ja suuttuu. Kiukustuu itseensä ja siihen erityiseen ihmiseen siinä vierellä. Keskusteluista tulee jankutusta ja ne päättyvät lopulta yksinpuheluun. Minä olen kärsivällinen luonne (sanoo mieheni, mitä tahansa). Minulla on ollut jo useamman vuoden iso ongelma. Aluksi tunsin vain outoa levottomuutta. Kaikki ei ole kohdallaan. Rupesin tarkastelemaan elämääni. Mistä fiilis oikein kumpusi. Luonnollisesti aika nopeasti käänsin katseeni parisuhteeseeni ja avioliittooni. No rehellisyyden nimissä muutamia juttuja voisi vähän työstää, mutta muuten olen ihan ok onnellinen. Ruuhkavuosi onnellinen.

Minulta meni todella pitkä aika paikallistaa ongelma, vaikka minun luulisi olevan oman elämäni asiantuntija. Ongelma löytyi ja rupesin etsimään siihen ratkaisua. Minä olen siitä raivostuttava ihminen, että haluan aina ratkaista ongelman. Tehdä asiat paremmin. Olla parempi vaimo ja äiti. Elää paremmassa avioliitossa. Elää parempaa elämää. En halua tyytyä mihinkään, vaan menen aina kohti tavoitetta. Tämä lähestymistapa ei kuitenkaan auttanut ongelmani kanssa. En päässyt ikinä maaliin, koska kaikki asiat eivät olleet vain minun käsissäni ja masennuin. Tunsin pitkään epätoivoa, ärtymystä ja lopulta totaalista väsymystä.

Lopulta palasin alkuun. Rupesin miettimään niitä "miljoonia" pieniä asioita arjessa, jotka vaivasivat minua. Rupesin korjaamaan niitä yksi kerrallaan. Samalla keksin rinnalle uusia kivoja pieniä juttuja. Arjen iloja, jotka olivat täysin mahdollisia ja saavutettavissa. Huomasin, että vointini koheni ja olin taas energisempi, toiveikkaampi ja muutenkin kivempi ihminen kotona. Iso ongelma on ja pysyy ainakin toistaiseksi, mutta nyt näen elämässä muutakin. En täytä päiviäni murehtimisella. Toisinaan ahdistus nostaa päätään. Olenhan minäkin vain ihminen ja silloin annan aallon iskeä hetkeksi. Saatan antaa itkun tulla. Fiilis tasoittuu ja voin taas jatkaa eteenpäin. Suurin lohtu kaikessa on ollut oman käytöksen muuttaminen tai jonkinlaisen kiertotien löytäminen. On omissa käsissä millaisen filtterin läpi tätä elämää katsoo. Tavallaan olen yhä se sama vanha minä, joka yrittää tehdä arjesta ja elämästä parasta mahdollista. Juuri nyt jätän ison mörön rauhaan ja puuhastelen pienten mörköjen parissa. Voitan niistä jokaisen yksi kerrallaan. Kasvan ja voimistun samalla. Ja kenties vuoden päästä elämäni on siinä vaiheessa, että se suurin juttu voitetaan ihan itsestään. Minä jaksan uskoa ihmeisiin.

5 kommenttia:

  1. Kiitos tästä postauksesta. Kirjoitin tiistai-iltana samantyylisen mutta silti erilaisen postauksen. koskien silti minuun, kärimiini paniikkikohtauksiin jne...
    On ihana huomata että blogien takana kuitenkin elää ihan vain ihminen eikä joku super mahtava yksilö hienoine juttuineen <3
    Ihanaa loppuviikkoa sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni sinulle ihanasta palautteestasi! Oikein sydäntä lämmitti. Minusta on tosi tärkeää kirjoittaa siitä vinkkelistä, että kenenkään elämä ei ole täydellistä. Silti elämä ja arki voi olla kaunista. Aivan ihanaa syksyä sinulle. Väriloistoa ja kynttilöiden hehkua. Muista, että sinun sisälläsi on valtavasti voimaa.

      Poista
    2. Aidoista postauksista itsekin olen saanut paljon hyvää palautetta ja itsekin tykkään lukea näitä tosi elämän kirjoituksia.
      Kiva kun kävit blogissani, kiitos ihanasta kommentistasi <3

      Poista