torstai 3. elokuuta 2017

On mekkoja ja on MEKKOJA

 
Moni säästää häämekon. Muistona rakkaudesta ja onnellisesta päivästä. Toinen säästää mekon, johon ei enää mahdu. Muistaa mekkoa katsellessaan kuinka kauniiksi tunsi itsensä mekkoa kantaessaan. Minullakin riippuu kaapissa vanha suosikkimekkoni, joka ei mahdu enää päälleni. Vanha mekko muistuttaa minua monista juhlista ja iloisista hetkistä. Muistan miten se päällä tunsin aina oloni mukavaksi. Varmaksi. Se istui hyvin ja siinä oli hillitysti vanhaa Hollywood henkeä. Rakastin ja rakastan mekkoa yhä. Mekko oli kuin haarniska, se päälläni uskalsin mennä tanssimaan yksin tyhjälle tanssilattialle lempikappaleeni pärähtäessä kajareista. Sama mekko päällä kävelin Helsingin kesäisiä katuja. Mekolla tanssittiin myös yhdet lähipiirin häät. Mekossa uskalsin myös lähteä ns. kävelemään, kun deittini ei arvostanut seuraani tarpeeksi. Annoin kunnon näpäytyksen. Olin mekossa naurava, onnellinen ja itsevarma. Tunsin olevani oma itseni. Ei mitään liikaa tai liian vähän. Kaikkea juuri sopivasti.


Onnelliset odotukset muokkaavat naisvartaloa välillä kovallakin kädellä. Minäkin kasvoin naiseksi lapsieni myötä. Opin epäitsekyyttä ja loputonta venymistä. Vartaloni kasvoi myös lopulta täyteen mittaansa lapsien saannin myötä. Nyt perheemme Pikku Tähden jälkeen tiedän, että perheemme lapsiluku ei enää kasva. Tämä on nyt tässä, juuri oikean kokoinen perhe meille. Käännän katseeni itseeni. Tässä minä olen tänään. Kolme lasta myöhemmin. Olen hyvästellyt tytön vartaloni. Nykyinen vartaloni on nähnyt kolme sektiota. En enää koskaan näytä siltä miltä näytin ennen. Tätä vartaloa minun on opittava rakastamaan. Arvostamaan arpia. Arvostamaan sitä työtä, jonka tämä keho on tehnyt.


Uuden mekon löytäminen vanhan tilalle ei ole pieni juttu. Joutuessaan luopumaan jostakin itselle tärkeästä haluaa tilalle yhtä merkityksellistä. Olen onnellinen, että löysin itselleni uuden mekon. Mekon joka heijastelee sitä kuka olen tänään. Ihminen joka on enemmän ja enemmän löytänyt oman tyylinsä. Minulle on tärkeää, että mekko on rakkaudella tehty. Kotimainen. Tämä on juuri oikea mekko. Tämä mekko päällä haluan mennä ystävieni joukkoon. Juhlia juhlat jonka eteen olemme tehneet paljon työtä yhdessä.

Moni ehkä muistaa, että noin vuosi sitten kirjoittelin blogiin Bad Hair Day postauksen, jossa esittelin Pietamo:n ihania asusteita. Miettiessäni mekkoa Maitokahvimedian lanseerausjuhliin halusin ehdottomasti tehdä yhteistyötä Pietamon kanssa uudelleen. Yhdessä Kirsin kanssa juttelimme, mikä mekko voisi olla juuri minulle sopiva. Sovittaessani kotona Hannele-kesämekkoa mieleen tuli ihan liikutus. Kirsi oli osannut neuvoa minulle juuri oikean asun. Lämmin kiitos. Tämä mekko päällä tehdään uusia muistoja vaalittavaksi! Uusi pehmeä haarniska.

Yhteistyössä Always somewhere else ja Putiikki Pietamo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti